Aamut vielä menevät jotenkin.

Päivä sorvaamolla menettelee myös. (herranjestas, mun täytyy olla sairas..)

Mutta illat ja yöt eivät sitten enää menekkään sitten eivät niin millään, mutta tulevat kyllä kellon tarkkuudella.

Koska nyt on niin, että tätä ette ehkä olisi uskoneet kuulevanne minun suustani.. tai no, ettehän te nyttenkään mitään kuule mutta lukekaa sormiani..

LOPPUIS JO TÄÄ PENTELEEN HELLE JA TUSKA JA HIKI JA TUSKANHIKI JA TUSKANPARAHDUS!

Alan ymmärtämään nakkikeittimessä lilluvaa nakkia paremmin kuin hyvin. Tunnen olevani sellainen! Kotini on iltaisin ja öisin kuin nakkikeitin, minä olen kuin nakinkuoriin ahtautunut ylikypsä tursake ja kun viimein räjähdän, on joka paikka täynnä kaikenlaista tauhkaa ja nöyhtää.

Oikeesti mä kyllä rakstan hellettä ja kuumuutta. Mutta nyt en. Maineeni blogistanian virallisena siivoushullunakin tässä kärsii, kun näkisittepä kotini! Tai oikeammin, ettepä näkisi. En jaksa iltaisin tehdä mitään muuta, kuin istua sohvalla mädän lahnan lailla ja toljottaa.

Alatte varmaan kohta kutsumaan mua siivoustyhmäksi. Ja se on epistä, koska hulluhan saa olla, muttei tyhmä.

Minulla ei siis ole mitään muuta kerrottavaa eri jännittävästä elämästäni tällä kertaa. Noo paitsi ehkä se, että meillä on nyt neljä kissaa. Tämä neljäs on hoidossa pari viikkoa, ja on ollut ennenkin. Sellanen musta pitkäkarvakasa. Kova kolli availeen ovia ja pitämään suhinaa.

Ja viime yönä meni hermo ku koira pelkäsi ukkosta ja se murisi ja haukkui ja piehtaroi  Ja myös kun en tienny onko eilen ajokortin saanut naapurintursas kunnossa. Se kun oli esikoisen autonromulla liikkeellä. Jos ei tarvi omien kakaroiden takia hermoilla, niin sitten naapurintursaan !

Mukavaa viikonjatketta kaikille :)