Kuulkaa!

Olen ollut vaiti, koska olen ollut ihmeissäni. Nimittäin nyt kävi näin: minne tahansa kuljinkin, tunsin nenässäni eltaantuneen raadon hajua. Kotona tein hysteerisiä vahvuuslaskelmia: esikoinen check, tytöt check, Olavi check... ja näin.  Työpaikalla tein vähemmän hysteerisiä tarkistelmia- ei sorvin ikeen alle raatontuneita kolleegoja...

Epäilin jo, että siriuslaiset tai vastaavat ovat käyneet asentamassa nenäontelooni jonkun.. hajuherneen? Kerroin jo salaisesti joillekin, että minulla on kuulkaa nyt hajuherne nenässä. Ne jotkut katsoivat minua näin: O___O.

Sitten hokasin! Nehän on tämän hyljeksityn bloginraadon simpukat, osterit ja muut merenelävät, jotka haisevat hoidon puutteesta.

Nyt sitten marraskuun kunniaksi tämä kuivakurkkurotta palasi isännöimään tänne tunteiden ja jutskien kaatopaikalle.

Moi siis vaan kaikille! Ja anteeksi mahdollisia hajuhaittoja, koska totuushan on että mädäntyneet simpukat ovat kaikissa maailman tietokoneissa jossain uumenissa olemassa. Huh.

Tuntuu ettei mitään sanottavaa oikeastaan pitkän tauonkaan jälkeen ole, toisaalta sitten tuntuu että purkauduttavaa olisi enemmän kuin Etnassa, Heklassa ja Kebnekaisessa on yhteensä.

Kerta työpaikallani olen, niin ensin sorvijuorut:

Hommia on ollut aikas haipakalla tahdilla. Se on pelkästään positiivinen asia, koska _inhoan_ päiviä, jolloin työpaikalla on vaan läsnäolopakko ja aika kuluu hitaasti ja vaikkei mitään hommia ole, niin silti esim. nettisurffailu ja lorvinta aiheuttaa syyllistä oloa.

Tapahtui myös asia, josta olin kyy otsassa päiväkausia, tapahtuman ajan tsemppasin mitenkuten, tapahtuman jälkeen olin kyy otsassa päiväkausia ja nyt olen vaan jotenkin vittuuntunut.

Meillä nimittäin oli tiimin kehittymispäivät! Oltiin oikein kaksi päivää tuolla jossain muualla Suomessa ja voi helvetin pehva.

Työskentely tälläisessä neljän hengen tiimin irvikuvassa, jossa kukaan ei pysty sijaistamaan toistaan (tiimi?) ja tämän epattotiimin tekopirteät hengennostatusyritykset .. huh.

En luota _kehenkään_ mukaan lukien itseni, silloin kun veressä virtaa alkoholia. Sitä on kännipäissään niin helppo luvata 9 hyvää ja 10 kaunista ja seuraavana päivänä alkoholin poistuttua verestä unohtaa kaikki. Näin kävi nytkin.

Ja nyt mun pitäisi näistä kehityspäivistä laatia pöytäkirja! Joko mun pitää lietsoa itseni varsinaiseksi satutädiksi, ja kehittää niistä muutamasta ihan oikeasta asiasta jota siellä käsiteltiin  pari a-nelosellista tekstiä, tai sitten tehdä totuudenmukainen asiakirja, jossa kerron että jos niillä päivillä joku kehittyi, niin maksan kirroositilan edistyminen tai jotain muuta vastaavaa. Ja sitten HUPS voisin "vahingossa" lähettää sen koko talolle sähköpostitse. Vahinkojahan sattuu ! Kjeh.

Kotirintamalla kaik on ihan ookoo, joskin hieman erilaista. Tyttäristä vanhimmaistani ei enää kotona juuri näy eikä yhtä koiraa. Tyttö ja koira losuavat kaverillaan, enkä ole asiasta mitenkään hirvittävän riemuissani. Se, että tytöllä on kaveri on iloinen asia. Se, että kaikki muut asiat jäävät tämän kaverin takia hieman retupersuksille, on tyhmä asia. Kattoo ny miten homma etenee, ei tämä nyt mikään maata kaatava juttu kuitenkaan ole.

Elma-setä kiertää Hectorin kanssa. Minä olen uskokaa tai älkää- aloittanut joulusiivouksen. Jos tiedätte, että olen jouluhullu, paikoin siivoushullu ja muuten vaan hullu, niin uskokaa tämä. Jos haluatte pitää yllä mielikuvaa siitä, että olisin muka jotenkin normaali ihminen, niin älkää uskoko:) Esikoinen puurtaa intissä, vaikuttaa välillä vähän kypsältä koko touhuun, mutta siellä se sinnittelee.

Mullahan meinasi jo tunkea pissit housuun, kun esikoinen kertoi että on joulun kiinni armeijassa. Aloin jo asettelemaan kalenteria uuteen uskoon, ja suunnittelemaan että joulua vietetään sekä jouluna kuin myös silloin kun poika lomille tulee... mietin jo kaikkia ruokien säilytysjärjestelmiäkin! Mutta ah, toissapäivänä hän soitti, että on joulun kotona! Helpottavaa!

Joskus tuossa lokakuun alkupuoliskolla aloin jo vahvasti uskoa, että olen saanut elämäni ensimmäisen syysväsymyksen niskoilleni. Olen aina ollut halukas uskomaan, että kaikki väsymystilat, joiden etuliitteenä on joku vuodenaika, juhlapyhä tai ajanjakso, on pelkkää tekosyyhommaa.

Sitten hankin kaikkia kivoja piristyspillereitä ja  mitä lie alfa-omegakapseleita, a-b-c-d-e-f-g-..... ö- pillereitä ja sellaisia ja sittemmin minussa on ollut potkua kuin hevosessa. Ei haittaa yhtään, vaikka kyse oisi mistä lumevaikutuksesta. Kun ei väsytä niin ei väsytä ja mitä siitä marisemaan.

Minähän katson telkkarista kaikkea hömppää ja ala-arvostettua kakkaa, "mitä kukaan ei katso" ja kuitenkin yllättävän moni, joka ei katso, tietää asioista joita ohjelmissa tapahtuu. Tämähän on tämä juttu, josta olen ennenkin ollut yllättynyt ja taas olen.

Mulle ei tee tiukkaakaan tunnustaa, että minun iltojeni pyhä kolminaisuus koostuu seuraavista t-ohjelmista: bb-ekstra, salkkarit, ja bb-kooste.

On kuulkaa älyttömän kätevää, kun nämä kolme mulkkaamaani ohjelmaa tulevat joka arkipäivä! Voi suunnitella illan kulun näiden ympärille, ja elämästä tulee säännöllistä! Säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, joten bb:llä ja salkkareilla on terveyttä edistävä vaikutus!

BB:stä en ala raportoimaan, koska raportteja siitä voi lukea vaik mistä. Tämän verran nyt kuitenkin sanon: voi kai etnisesti eri alkuperää olevaa ihmistä inhota ilman että tulee leimatuksi rasistiksi? Minusta voi, ja siksipä kerron että BB:n etninen kiintiöjäsen, Fabe, on nykyisin inhokkini. Yök. Suosikkini on Sauli. Ja tähän päätän syvä-analyysini.

Päätän myös muutenkin tähän. Mutta i' ll be back.

Kivaa torstaita kaikille :)