Sorvi laulaa- minä en.

Vaikka voiskai tässä päästää vaikka laulunkin, ei sillä.

Mutta eilinen, voihan jumprahuiti. Lauantainen hääpäivänjuhlinta jatkui kuuteen saakka aamulla ja kuitenkin olin jo ennen puoltapäivää taas jalkeilla.

Ei ollut muunlaista krapulaa, kuin sellainen hillitön syömähimo. Oisin voinut syödä sokerikuorrutettuja voinokareita ja vaahtokarkkeja kermakastikkeessa. Loppuillasta oli hirvee olo kaikesta mässäilystä. Yök.

Elmis-setä lähtee tänään taas Barcelonaan. Ja koska lätkäkisatkin loppuivat eilen, niin taitaa olla vähän rauhallisemmat ajat tiedossa himassa. Voi olla että se tuntuu ihanalta tai voi olla myös että se tuntuu kamalalta, ei voi vielä tietää..

Aamu meinas olla vähän dramaattinen. Metrossa sattui sairaskohtaus samassa vaunussa missä olin. Huuii. Kyllä se potilas siitä tokeni ja vartijat taluttivat sen sitten ulos junasta ja en jäänyt enää jatkoa seuraamaan. Ei tarvinnut siis intuboida.

Toistan taas, että onneksi koulut loppuu ihan kohta. En jaksa enää paljoo yhtään kuunnella aamu-unisten teinien herätyskellojen kalkatusta ja aamuäreitä ihmisiä.

Eipä mulla kyllä mitään asiaa ole taaskaan, joten menen pöydän alle laulamaan helkavirsiä.

Kivaa maanantaita kaikille :)

2vko1vrk.jpg

Vauvat ruokakupissa. Kuva Iidan.