Heips,

tänään taitaa olla osalla kansaa viimeinen lomapäivä. Nyt kun itselläni on ensimmäisen lomanjälkeisen sorviviikon kaikki aamuherätykset suoritettu, niin tässä ensi maanantaina sorvin ääreen palaaville muutamia lohdutuksen sanoja:

- viikonloppu tulee olemaan sekavan angstinen. Takaraivossa tahkoaa kaiken aikaa sanapari: loma loppuu, loma loppuu, loma loppu, loma loppui...  Viikonloppu täyttyy maanisesta puuhastelusta, jossa ei kuitenkaan ole oikein mitään järkeä, mitään ei saa aikaiseksi ja sen sijaan että lomanlopun osaisi ottaa asianmukaisella rennokkuudella, niin pää täyttyy konditionaaleista; pitäisi, täytyisi, olisi syytä...

Niin.. pitäisi etsiä hiusverkot ja nutturaneulat, jakkupuvut, tukisukkahousut, terveyskengät, vaaleansininen luomiväri, jotta olisi taas maanantaina ruodussa sorvipaikalla, mutta ei kun ei hotsita...

Sunnuntain ja maanantain välinen yö kuluu hallitsemattomissa ja tahattomissa lakanaanhirttäytymisyrityksissä. Kylki kääntyy viiden minuutin välein, kännykkä tai muu ajannäyttöväline eksyy käteen kymmenen minuutin välein- joko se kohta soi? Joko pitää herätä? Olenko nukkunut pommiin? Olenko herännyt pommiin?

Kun sitten maanantaina olette saaneet uupuneen ruhonne raahattua sinne kustannuspaikalle saakka, sitten ne vasta ongelmat alkavatkin! Itse seisoin kadulla oven avaamiseen tarkoittu "laku" kädessäni varmaan monta hetkeä ja mietin, että mitä tällä kapineella taas tehtiinkään... ajanhallintaleimauslaitteelle (ent. kellokortti) unohdin tietenkin vilauttaa sitä samaista lakua.. kaikki salasanat olivat muistin ulottumattomissa, hyvä kun työhuone löytyi...

Tiistai menee sitten jossain ihme adrenaliinipaniikissa ihmeen hyvin, vaikka muutenhan tiistai on viikon ärsyttävin päivä. Siinä te istutte (tai seisotte, makaatte tai leijutte) ja mietitte että "mitä ne pojat puhuu, ei tähän kuole, hyvinhän tämä menee, elämää on näköjään loman jälkeenkin...)

Voin kertoa, että itsepetosta ja luulotautia kaikki! Keskiviikkona tai viimeistään torstaina on työstäpaluusta johtuva mahdollinen "uutuudenviehätys" täysin pois , ja todellisuus läjähtää naamalle kuin hikinen muovisiivilä.. Tajuntaan iskeytyy viimein totuus: tätä tämä nyt taas on päivästä ja viikosta toiseen, viisi päivää viikossa , kahdeksisen tuntia päivässä, samaa kaavaa, samaa rahjustamista...

Perjantaina on sentään vähän toiveikkaampaa sitten. Voi onnitella itseään siitä, että on viisi kertaa selviytynyt aamuherätyksistä, että on siis ylipäätään herännyt eikä esimerkiksi kuollut vitutukseen.

Näin.

Olen tässä nyt miettinyt, että miten juhlistaisin ensimmäisestä työviikosta selviytymistä. Jonkinsortin jubileumit järkkään, jos ei muuta niin kalsarikännien merkeissä.

Josta nyt jotenkin jouhevasti tuli mieleeni syyskuinen blogimiitti. On suorastaan ihme jo tämä: en ole mikään kovin etukäteisesti elämääni suunnitteleva ihminen, vaan enemmänkin sellainen spontaani ja tuulella käyvä. Joitain asioita tietenkin on etukäteen tiedossa, ja nyt siis tiedän että TAAS mulla on blogimiitti-iltana ja seuraavana päivänä menoa. Näin käy AINA, vaikken mikään varsinainen menomummo olekaan.

Blogimiitin kanssa samoille tulille on osunut niin ristiäisiä, pikkujouluja ja nyt häät. Eli, jos joku kevään miitti sovitaan pidettäväksi vaikkapa 14.4. niin voin taata, että samalle päivälle osuu jotkut kissanristiäiset, koirankastajaiset tahi harjannostajaiset !

Kissasta tuli mieleen.. Meidän Olavi on nyt laitettu laihdutuskuurille. Projektin nimi on "hylkeestä takaisin kissaksi". Tiedän toki, että leikatuilla sisäpoikakissoilla tulee väkisinkin vähän elopainoa ja roikkumahaa, mutta meidän Olavi alkoi uhkaavasti muistuttamaan karvaista pallokalaa.

Olavin laihdutus ei tod. ole mikään kosmeettinen projekti, me vaan toivomme sille monia elinvuosia terveenä ja pirteenä otuksena, ja tuolla lihomistahdilla niin ei tulisi käymään.

Mukavaa perjantaita kaikille :)