Argh. Aloitin aamulla maailmojasyleilevän hienon blogikirjoituksen, mutta sitten tämä sivu jäi moneksi tunniksi auki- tuotannollisista ja epätaloudellisista syistä- ja kun palasin tekemään maailmansyleilyt loppuun, Veijo kidnappasi koko kirjoituksen ja piilotti sen jonnekin ovelaan veijojemmaan.

Nohhhh ainahan mä voin syleillä maailmaa uudemman kerran.

Vaikka olen ollut koko viikon, eli jo toista päivää, erinomaisella tuulella ja tämä on hyvä viikko, niin toleranssini ihmisiä kohtaan on välillä hieman koetuksella.

Kah tässä esimerkkejä eilis- ja tämän aamun sietämättömistä tapauksista. Tällästä tää joskus vaan on. Anteeksi kiroilu.

Vävy tuli suihkusta ja kertoi: Alakerran telkkari oli jäänyt yöksi auki ja sieltä tuli joku chatti-ohjelma, jota juonsi BB-Niko.

VOI HELVETINPERKELE, nyt jos joku Finnpanelin paneelikasvoinen tutkijapelle on tehnyt jonkun mittauksen, niin ne luulee että meidän taloudesta löytyy tämän tyrkky-draamahomon Prime Time- ohjelman ainoat katsojat! Eihän ne sentään varmaan mistään mittauskonttoreistaan sitä näe, pauhaako telkkari tyhjässä huoneessa vai ei? Nolottaa ja hitottaa moisen draamajulkkistyrkyn edes näennäinen tukeminen! Onneksi voi sentään todeta, ettei tää julkkistyrkkydraama-pelle ole mitenkään hirveesti uransa huipulla, jos se juontaa jotain hemmetin chattia su-ma yöstä-aamuun. Hoh.

Juuri kun olin saanut itseni tolpilleni Finnpaneeli-tutkimuksen takia, niin metrossa, juuri kun olin oikeammin saanut itseni siis persiilleni penkkiin ja kirjan käteen, niin vieressäni istuvan turpean toppatakkitädin kassista alkaa kuulua hirveä älämölö. Sellainen pikkulapsen kikatus-soittoääni, joka pitäisi ehdottasti kieltää perustuslaissa.

Paitsi että että vierustäti on turpea, se on ilmeisesti myös kuuro. Vastaa nyt siihen toosaan, senkin kuuro ämmä- manaan, mutta suotta. Kaivan oman kännykkäni kassista ja alan suurielkeisesti räplätä sitä, jos se täti vaikka siitä tajuaisi että sen kassista kuuluu sekopäinen kikatus.

Saan kamalan hävetyskohtauksen. Nyt kaikki tietenkin luulee, että mullakin on tollanen kikattelu-kiva-ääni, koska kaivoin luurin esiin. Työnnän vihaisena oman luurin takaisin kassiin ja mietin että pitäisikö sille tädille sanoa että VASTAA NYT SIIHEN VITUN TOOSAAN!

Myöhäisesti syttyvä ruma tantta tajuaa viimein, että kah kassinsa kikattaa, mutta luojan kiitos hiljaisuus laskeutui kun vastapuoli kyllästyi odottamaan vastausta.

Täti soittaa takaisin. MOI MIS OOT, lausuu täti tervehdyksensä. Voi jumalanpyssyt ja puukuulat, MOIMISOOT; mitä se sulle täti kuuluu? Puhisen mielessäni. Paitsi jos se luurin toisessa päässä on kolme viikkoa roskapussia viemässä ollut puoliso, sitten se ehkä vähän kuuluu.

Täti alkaa moittivalla juoruiluäänellä selostamaan että " Ei se Kaisa sitten pessyt sitä kahvinkeittimen pannua eilen, niin että viititkö pestä sen ennen kokousta, kun se näytti olevan aika likainen"

Voi helvetin hilavitkuttimet! Maailmassa on virhe! Kaisassa on virhe! Keittimessä on virhe! Mikset saakelin juoruämmä eilen pessyt sitten sitä pannua, jos kerta sotku-kaisasta ei ollut edes siihen. Mitä siinä pomottelet nyt jotain työkaveriasi korjaamaan kaisan jälkiä. Pese ämmä ite pannus ja pidä nyt sekä turpas että puhelimesi kiinni että MÄH voin keskittyä MUN kirjaan!

Hermojaraastavan metroilun jälkeen nousen kolmosen ratikkaan, jossa onkin näköjään tänä aamuna menossa puliukkojen hullut päivät.

Koko ratikan takaosa on tyhjä, koska kaksi kuselta, paskalta, oksennukselta ja räältä haisevaa spurgua on vallannut puol ratikkaa. Etuosa on sitten täynnä töihin matkaavia työläisiä.

Voi helvetinperse, miksi tällästäkin tarvii sietää? Nuo epatot tuskin edes tietävät, mikä on matkalippu, saati että omistaisivat sellaisen. Silti, jos tarkastajat sattuisivat tulemaan, niin mitä ne tekisi? Kiertäisivät puliveivareiden kusilammikot ja sakottaisivat jotain tunnollista toimistotätiä, joka ei just sinä aamuna muistanut olla porkkanamaisen tarkkana matkalipun suhteen. RAPS vaan kuuluisi kun sakko rapsahtaisi duunarin käteen, samanaikaan kun riemu-puliveivarit jatkaisivat haju - ja älämölöterrorismiaan.

Jäin seisomaan seisomasyvennykseen ja yritin luoda spurguihin murhaavia katseita. Mutta en jaksanut sitä kauan. Mitä sitä nyt moisiin katseitaan tuhlaamaan.

Kun jäin Kaivarissa pois ratikasta, tupsahdin keskelle kahden lihavan turkkimamsellin ja kahden lihavan koiran muodostamaa katukokousta. Mistäs tollaset elittirouvat ja aatelisnartut ees tietäisivät, miten ratikat käyttäytyy ja varsinkaan sitä, että yleensä työläiset tahtovat niistä jossain kohtaa myös ulos.

Päätin imitoida yhtä lihavaa ja tupsahdin siihen mammojen jengiin, niinkuin ne ois mun bestiksiä. " Moi mitäs tädit, on se ilmoja pidellyt"" Tädit katsovat mua ihan ruotsiksi ja vaihdan kieltä: "has been holding weathers". Ilmeisesti puliukkojen haju on tarttunut minuun ratikassa, koska tädit katsovat minua kuin mädäntynyttä koiranmakkaraa.

Onneksi olin harjoitellut ratikassa murhaavia katseita ja luon täteihin yhden sellaisen ja teen tyylittömän väistöliikkeen ja lähden työmaalle päin. Saatanan mamsellit perkele. Pitäisivät juorukerhojaan kotonaan divaaneillaan orkideakimppuja pöyhien !

Sytytän hermotupakan. Edessäni kävelee joku muija jonka selässä on sellainen A5- kokoinen nahkainen reppu. Minua alkaa suunnattomasti vituttamaan se. Ei voi tyhmemmän näköistä reppua olla! Mitä tollaseen muka mahtuu? Tulitikku ilman askia ja vanupuikko ilman vanua korkeintaan ! Luuleeko toi ämmä olevansa joku Jadesoturi tai Ninjakommando tollasen latuskaisen "kilpensä" kanssa. Ohitan A5- reppumuijan ja saan juuri ja juuri pidäteltyä käteni kurissa, etten suhauta sen untuvatakkiin reikää tupakalla.

Työmaalle saapuessani totesin päivän vitutuskiintiön olevan niin tapissa, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin ja niin se on ollutkin. Mitä nyt äsken raivostuin kirjoituksia kadottavalle Veijolle ja hei- voin sanoa että se maailmojasyleilevä kadonnut kirjoitus oli jotain ihan muuta ku tällänen kiroilumanailu...

Ei mulla nyt muuta. Hyvää viikon veemäisintä päivää vaan kaikille!