Hei taas!

Olen ihan itsekin jo kyllästynyt pohdintaani siitä, onko mulla kriisi vai ei. Ja jos on, niin johtuuko kaikki infernaalisella tarmolla suoritetut huoneiden järjestelyt juuri siitä, vai johtuuko ne kenties siitä, että mulla ei ole kriisiä.

Vaikka tätä asiaa nyt koittaisin kuinka analysoida puhki, niin vastausta ei ole eikä tule. Tai ehkä tulee, mutta ei ainakaan tämän loputtoman pähkäilyn tuloksena.

No niin tai näin, nyt kun kerron mitä olen alkanut aivan intona harrastamaan, voitte vetää siitä omat johtopäätöksenne päänuppini tilasta. Olen nimittäin alkanut harrastamaan…. käsitöitä! Eilenkin käsityöskentelin aivan intona ja olin ihan harmissani kun piti nukkumaan mennä. Salaa hieman käsityöstin aamullakin ja nytkin vaan kokoajan suunnilleen lasken tunteja, koska pääsen taas käsityöstämään! Minä, jolla on käsityöpeukalo- ei pelkästään keskellä kämmentä vaan ehkä paremminkin keskellä jalkapohjaa!

En todellakaan ala esittelemään täällä tosi keskeneräistä tekelettäni, koska jos suoraan sanon, se näyttää tällä hetkellä lähinnä hirttoköydeltä. Sitten kun se joskus on ehkä valmis, niin sitten julkaisen siitä kuvan, vaikka siitä tulisi kuinka hirvee, ja sitten saatte nauraa ihan julkisesti. Annan luvan jo nyt!

Mutta sitä mä en käsitä, miten _oikeat_ käsitöiden harjoittajat näkevät tervettä päivää? Vaikka oon muuten kai aika rento, niin käsitöitä teen olkapäät korvissa, muutenhän voi vaikka silmukka karata. Aamulla oli olkalihakset tai mitkä hartiat noi nyt on niin saatanallisen kipeät, että olisin heittänyt hanskat tiskiin, jos siihen olis ollut voimia. Tai jos oisin nukkunut hanskat kädessä ees. Tai jos joku tiski ois ollut siinä makkarissa nopeesti tarjolla. Eikä tässä vielä kaikki. Myös mun jalat- siis JALAT on ihan saakelin kipeät, vaikka en siis tee käsitöitä millään polkuharmoonilla. Sitä kun tällänen amatööri yrittää pitää silmukat kuosissa niin kai mä sitten puristan pakaroitakin ja pinnistän pohkeita siinä silmukankuosinpitojännityksessäkin sitten. Pitää tänään mennä oikein hierojalle tätä ruhjoutunutta kroppaa hoidattamaan. Käsityön harrastajat eivät siis näe yhtään sen terveempää päivää kuin urheilijatkaan. Huoh. Ainoa turvallinen laji on siis sohvaperunointi.

Muuten kyllä menee ihan mojovasti. Hyvää torstaita kaikille.