Hei vaan ja hyvää tätä uutta vuotta kaikille!

Olen tänään ensimmäistä kertaa töissä kahteen viikkoon. Tuntuu kyllä, että olisin ollut lomalla pidempäänkin, koska harvoin kahteen viikkoon mahtuu niin paljon tapahtumia kuin tähän kaksviikkoiseen mahtui.

Ensin tietenkin raivokkaat joulun valmistelut, viimeiset panikoinnit ja kaikki joulunalushässäköinnit.

Sitten ihanaa joulunviettoa perheen kanssa. Sitten välipäivät, jotka ovat sananmukaisesti just välipäiviä... jotenkin ärsyttäviä vellontapäiviä kahden juhlan- eli joulun ja uudenvuoden välissä.

Uutta vuotta en taaskaan ottanut vastaan bilettämällä. Kun ei moinen huvita, niin se ei vaan huvita. Meillä kävi tuttupariskunta kylässä, mutta koska heistä toinen on viimeisillään raskaana ja toinen kippeenä niin lähtivät jo ajoissa kotiin ja minä linnottauduin alakertaan paukkuaran koiran ja paukkuarattoman Iidan kanssa kattomaan Täydellisten naisten ekaa tuotantokautta dvd:ltä.

Mutta lauantaina sitten otin vissiin revanssia tipattomasta uudenvuoden vastaanotosta... olimme Elma-sedän kanssa kylässä hänen työtoverinsa ja tämän kihlatun luona tuolla landellapäin ja hitto että vedinkin tuttavallisesti ihan hirveet lärvit... huh. Eli eilinen oli sit mitä oli, sohvaperunointia ja ylensyöntiä.

Aika jännä kyllä, että vaikka join uv-aattona vajaan pullollisen siideriä, niin tämä vuosi alkoi "kauhealla kankkusella". En millään jaksa uskoa, että se tuli siitä vajaasta sidukasta. Ehkä se oli jotain muuta, esim. äkilliset vaihdevuodet tai jotain.

Tänään kupeitteni ensihedelmä, esikoiseni, täyttää 23 vuotta. Kauheaa miten sekin on jo niin käpylapsi! 

Tämä ko. lapsihan osti sen anopin asunnon, kun anoppi siis kuoli. Asunto on kiva, ja kaik on kivasti, mutta naapurit! Rapussa asuu ilmeisesti joku elämäänsä kyllästynyt kyyläri, joka on jo kaksi kertaa lähettänyt postiluukusta nimettömän heippalapun. Ensimmäinen oli talon järjestyssäännöt, joihin oli kirjoitettu tussilla että remontista tulisi ilmoittaa muille asukkaille. Okei tämä selvä. Oishan toi tietty pitänyt tajuta, mutta kun tässä alkaa olemaan jo paatunut rivitalolainen, niin ei kaikkia kerrostalosäännöksiä vaan tajua!

Hassua sinänsä, että näissä järjestyssäännöissä lukee, että rappukäytävässä ei saa säilyttää lastenvaunuja tai - rattaita, eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Kuitenkin sinne on parkkeerattuna aina ja aina samat lastenrattaat, jotka vaikeuttivat anopin eläessä mm. hänen kulkuaan rappukäytävässä... Ilmeisesti järjestyssäännöt eivät sitten kaikille ole samat?

Toinen heippalappu tuli sitten uv-aattona, kun poika piti pienimuotoiset tuparit yhdistettynä uv-juhlaan. Kello puoli yksi yöllä tuli taas nimetön heippalappu liiasta metelistä. Noh, metelin rajuudesta kertonee se, että kaikki läsnäolleet kuulivat kun lappu pudottettiin postiluukusta. Ja juhlat päättyivät heti siihen sitten.

Jos kyylänaapurin hermot eivät kerrassaan kestä minkäänlaista meteliä, niin taitaa olla vuoden päästä tuo asunto myynnissä ja lapsi saa muuttaa johonkin vähän lujahermoisempien naapureiden taloon.

Jotenkin minusta vaan tuntuu, että esim. tää heippalappunaapuri luulee että heidän pyhään rappuunsa on muuttanut "köyhä vuokralainen" ja sitä pitää dissata suuren osakkeenomistajan diktatuurilla.. tai jotain muuta yhtä tyhmää.

Ärsyttää vaan kaikki tollaset nylppälappuhemmot.

Täällä sorvaamossa on hiljaista kuin missäkin. Aika monet pitänevät vielä tämän viikon lomaa. Minä oon pelkästään tyytyväinen, kun arki on taas täällä.

Ei minulla nyt muuta. Hyvää maanantaita kaikille!