Hei vaan!

Nythän on siis tapahtunut sellainen ympäristökatastrofi, että loma loppui ja olen taas sorvin ääressä. Tämähän on siis jo neljäs työpäivä loman jälkeen ja lesoanpa nyt tässä teille, kuinka ahkera olen ollut.

Maanantaina aamuherätys sujui yllättävän helposti? Olen tullut vanhaksi? Tai jotain? Vaikka sunnuntaina lomanloppumis-uhossani päätin, etten tee töihinlähdön eteen mitään etukäteisvalmisteluja enkä muitakaan kevätjuhlakuvioita, kunhan nyt jotkut rievut löydän niskaani aamulla ja vähän pesen hammasta..

Ensimmäinen luomakunnan tai ties minkä sähköinsinöörin vinkki siitä, että lomanloppuminen on paitsi hanurista niin sen lisäksi myös perseestä, oli se että työpaikan ulko-ovi ei toiminut! Ei se toiminut pakkasilla, niin ehkä ei siis helteilläkään. Se ei selkeesti oo mikään korkeapaineen ystävä siis se ovi. No ei siinä, lompsin korttelin ympäri takaovelle ja pääsin sieltä sitten sisään.

Laitoin tietenkin heti tietsikkakoneen sitten päälle että voin mennä esim. faceb.. siis tarkastamaan sähköpostit. Mutta hah kas, täällä oli verkko ja katiska ja vieheet nurin eikä mikään ohjelma toiminut tietsikassa, vaikka muistin jopa salasanan! (merkki liian lyhyestä lomasta?). Ei siis toiminut kenelläkään niillä parilla ihmispololla, jotka ovat kanssani töissä.

Lähdin sitten 11 maissa lounaalle Unioninkadun Bankkiin, joka on kesäruokalamme kun sorvaamon oma ruokala on lomalla. Tai ei se ruokala missään esim. Puumalassa ole, mutta ne keittiöntädit ovat kuka missäkin. Jotenkin sitä sitten sai aika kälysen lounaan syömiseen menemään aikaa kaks ja puol tuntia! Pitää olla varovainen, ettei tuu jotain ähkyä tai sellasta nähkääs!

Varmistin kaikki tälläiset sitten äärivarovaisuudella ja lähdin sieltä Bankista suoraan kotiin! Ei vara venettä kaada!

Tiistaina aamuherääminen olikin sitten hiukan vaikeampaa , mutta heräsin kuitenkin. Mutta jos maanantaina ei toimineet ovet eikä koneet, niin tiistaina olikin sitten ratikoiden hullujen päivien vuoro. Hakaniemestä pääsee suoraan yks a-ratikalla tänne niin nyt ei päässyt millään mihinkään, paitsi jonnekin Hietaniemeen, sinne minne kutonen menee. Oli jotkut ajolinjat poikki tai sellasta, ja löysin itseni monen ratikan jälkeen jostain hornannevadasta. Soitin sitten tänne duuniin että kuulkaas nyt, minä olen nevadassa ja minulla on varvastossut jaloissani, samoan nyt niiden kanssa Kampin metroasemalle, joka on pikaisen arvion mukaan noin 7 kertaa lähempänä kuin työpaikkani. Moro ja kiitos.

Tiistaina oli myös sitten myöhemmin hyvän kaverini juhlat ja siellähän meni sitten yöhön saakka sillä seurauksella että jos aiemmin ei toimineet ovi, tietokoneet ja ratikat, niin keskiviikkona en toiminut minä. Heräsin joskus kahdelta. Niin että... Moro ja kiitos siitäkin.

Tänään toimii kaikki! Juhlat! Paitsi ovi ja kotona meidän vessanpönttö, mutta se ei nyt kuulu vissiin tähän.

Mutta kuulkaas! Nykyisin on kyllä vaikeaa viettää lomaa niin, että se kaikille kelpaisi millään muotoa. Tämänkin takia maanantain lounas kesti niin kauan, kun keskustelu on tätä tasoa: (kursiivit on vastapuolien kysymyksiä ja kommentteja)

Moi Elma, mitä teit lomalla? 

En mitään! Makasin takapihalla äksänä ja otin aurinkoa ja luin dekkareita ja join siideriä. Mutta pääasiallinen sisältö oli siis takapihalla makaaminen.

Mitämitä? Eihän tuollainen nyt oikein kuulosta järkevältä ollenkaan! Lomahan on vaan kerran vuodessa mutta piha on aina siellä teidän pihalla! Kyllähän lomalla pitää liikkua ja käydä eri paikoissa ja tavata ihmisiä!

Elma, mitä siis teit lomalla?

Voi kuulkaa, no ensinnäkin tapasin niin paljon ihmisiä ja liikuin eri paikoissa, että en ehtinyt käydä ees omalla pihalla kuin kerran, ja silloinkin ehdin polttaa vain puoli tupakkaa. Kävin sen lisäksi mm. Muumimaailmassa, Lintsillä, Korkeasaaressa, Tukholmassa, Tallinnassa, Särkänniemessä, Rauman pitsiviikoilla, Porin jatseilla, Hamina tattoossa, Kotkan meripäivillä, Asta-myrskyssä, Sodankylän leffajuhlilla, Pridekulkueessa, Hangon regatassa, Ruisrokissa ja Ikeassa.

Mitämitä?! Miten sä nyt tolleen oot rehannut koko loman? Teillähän on se kiva pihakin! Minä ainakin olisin vaan omalla pihalla jos sellainen olisi. Eihän tollasella menolla saa yhtään levättyäkään..

Ja tätä rataa... Teinhän mä siis oikeastikin hyvin vähän muutakin kuin olin äksänä omalla pihalla, mutta kyllä tämä äksäily kyllä vei suurimman osan ajasta. Enkä muuten ikinä ole ollut näin ruskeaksi paahtunut kuin tänä kesänä.

Vielä ensi viikko töitä ja sitten mulla on kesäloma vol. kakkonen- tosin vain viikko. Siitä neljä päivää vietän Riikassa pienen ryhmän kanssa. Toivottavasti sen lomaviikon jälkeinen työviikko sujuu vähän tomerammin kuin tämä meneillään oleva...

Tiiätteks, ois ihanaa jaksaa taas päivittää tänne juttuja. Ihan vaan senkin takia kun vähän kasvatin karvoja käsiini tos kerran ja luin vanhoja juttujani... niin en ois muistanut puoliakaan niistä jutuista, jos en ois niitä täältä lukenut. Nih.

 

Kuvassa meidän tänään 13-vuotta täyttävä sohvatyyny, Onni-pappa tiibettiläinen. Onnea <3