Jos nyt edellinen kirjoitukseni sattumalta vaikutti siltä, että olen täällä ihan itsarinpartaalla äkillisen hiljaisuuden vuoksi, niin tulin nyt heti kertomaan etten ole.

Alkukankeudesta, hiljaisuuteen kouliintumattomista korvista ja tottumattomuudesta vaan oli kyse. Nyt on jo ihan ihanaa olla rauhassa, varsinkin kun en ees tällähetkellä ole. Helppo siis ihkuilla.

Mies, sen kaksi meillä yöpyvää rok-roudarikaveria ja kuopus serkkuineen on kotona. Ja huomenna päivälläkään en siis voi itkeä yksinäisyyttäni, kun kuopus serkkuineen on huomennakin täällä meillä kotona. Keskiviikkona luultavammin valitan sitä, että voi kun serkku edes lähtisi pois, voitais kuopuksen kanssa raapia kilpaa toistemme selkiä ihanassa hiljaisuudessa. Torstaina valittanen sitä, että joskohanpahan kuopuskin lähtisi jonnekin, perjantaina olen valmistamassa koirista rukkasia, lauantaina on muiden karvaisten vuoro, sunnuntaina... No joo. Ei vaiska.

Sitäpaitsi, on yksi joka ei petä. Joka meluaa ja pitää täällä ääntä, pyörii villinä ja vaikka kuinka paljon. Pesukone. Pistin rippikoulu-isostelevan sotkumaakariesikoisen kaikki petivaatteet pyykkiin. Ihan niinku täällä muuten ei siis pyykkiä olisi, mutta kunhan nyt kerroin. Että laitoin nekin.

Minua siis suorastaan vi**uttaa se, että ihmiset jaksaa harmitella että voi voi kun sataa kun loma alkoi. Pah. Sateen sattuessa sateella.

Olen kovasti miettinyt, että mihin ryhmittelyyn itseni änkeäisin blogilistalla. Toutaimeksi uiskentelin ihku-kauriksen seuraksi mutta muuten.. onko nää perhejuttuja? masennusjuttuja? ahvenjuttuja?kotijuttuja?lapsijuttuja?eläinjuttuja?rok-roudarinvaimojuttuja? Onko peppu-ryhmää jo olemassa? Menenkö sinne? Tuleeko joku mukaan? Voi tätä valinnan vaikeutta ja elämän monimutkaisuutta.