Haa, nyt se on ihan takuuvarmana todistettu- olen wanhus!

Vai mitä muuta tästäkään voi päätellä. Kas kun rakas puoliskoni, siippani, Elma-setäni, saapui viime yönä kahden maissa kotiin, oltuaan yli viikon reissussa (ja palatakseen sinne taas ylihuomenna, mutta se ei nyt kuulu tähän eikä mihinkään).

Havahduin yöllä siihen, kun tämä em. rakas, armas jne. mieheni oli ilkosillaan makkarissamme. Juu lepo vaan, en hyökännyt hänen kimppuunsa, en väkisinmaannut häntä, en ripustautunut hänen kaulaansa ja sopertanut, kuinka ihQ taas nähdä... E-S oli menossa yösaunaan ja sain soperrettua unissani vain että mites lento meni.

Lento oli ollut kuulemma ihan pehvasta. Kun ei mahtunut liikkumaan ja kaikki paikat oli ihan jäykkinä siitä paikallaan kököttämisestä. Eiiiiiii, en tässäkään vaiheessa vielä liihottanut sisarhentovalkoisena hieroskelemaan jumiutunutta miestäni eroottismielisesti, enkä minkään mielisesti. Vaan sanoin: Lentokoneessahan voi tulla veritulppakin. Ziisus, miten tätimäistä! Ellei jopa mummomaista! Siis mihin tämä maailma on menossa, paitsi kiitolaukkaa kohti wanhuutta ja waiwoja! Voi tulla veritulppa.. jestas.. olen järkyttynyt! En selviä tästä ikinäkoskaan!

Aiemmin illalla kävi niin, että lapsilaumani oli kuka missäkin paitsi kuopus, joka oli kanssani kaupassa. Tultuamme kotiin, istui sohvallamme vieras mies! Tai no, hyvinkin tuttu, mutta ei talouteemme kuuluva. Tiesin, että kiva-tainan mies on tulossa meille ja hän haki setänikin kentältä, mutta tuli taas mieleen, että ehkä niitä ovia kannattaisi pitää lukossa. Kun me nyt ei kuitenkaan missään Muumi-talossa asuta.. Ei ois kivaa jokupäivä tulla kotiin, että sohvalla istuisikin oikeesti ihan vieras mies. Paitsi jos se ois vaikka Johnny Depp nuorena. Sit ei haittaisi.

Mutta! Hämmästyn aina välillä itsekin sitä, kuinka osaan olla psykologisesti viisas!

Minulla loppuu huomenna virallisesti sairasloma, mutta lääkäri sanoi ettei töihinmenolleni ole mitään estoa, ja tossa lapussakin on joku merkintä jo eiliselle.. tämä on joku vakuutustekninen hommeli- en tiedä tarkemmin.

Päätin eilen, että teen just siltä miltä tuntuu, enkä ota paineita mistään. Aamulla tuntui siltä, että haluan lopettaa sairasloman olematta sairas, ja täällä ollaan- sorvaamossa. Aamu on mennyt ihmetellessä, ja jos ette kerro kellekkään- en aio tehdä tänään mitään! Käyn lounaalla ja pinoan klemmareita pinosta toiseen, ja ehkä jotain papereitakin.

Oli viisasta ajatella niinkuin ajattelin. Ei tunnu niin pakkoraolta tämä.

Mutta nyt! Hywää keskiwiikkoa täältä sinne:)