Viikonloppu on taas lusittu ja uutta sorvaamoa tänä aamuna pusittu. 

Minkä runoilijan maailma on minussa menettänytkään! No siinähän se juttu juuri onkin, ei minkäänlaista!

Olen erilainen äiti. Tämä tuli taas eilen ilmi. Mä nimittäin olen vapauttanut lapseni pakollisista äitienpäiväkuvioista , koska a) minä _en_ halua mitään syömisiä tai juomisia sänkyyn. Oisko se sitten kiva illalla käydä nukkumaan, kun sänky on täynnä kahvia, kermakakunroiskeita, leivänmuruja... Ei olisi. Ja minun koordinaatiokyvyilläni em. tuotteita aivan saletisti sängystä löytyisi.. b) herään aina ensimmäisenä, enkä jaksa kärvistellä kahvintuskissa ja odottaa että no koska ne herää!?.. loppupeleissä pääkin tulee kipeeksi kun yritän imitoida nukkuvaa ja kahvihammas huutaa hoosiannaa.. c) itsekkäästi olen sitä mieltä, että niin kauan kun minä elän, niin äitienpäivä on joka päivä. Tai äidinpäivä. Ilman sen kummempia torvisoittokuntia.

Tietenkin osoitan ylenpalttista kiitollisuutta saamistani äp-lahjoista, korteista, kukista yms. Mutta ei niiden tarvi minua tavoittaa aamulla. Virallinen äitien nimikkopäivä kun kestää mielestäni ihan koko päivän.

Toiseen aiheeseen:

Haluaisin kiivaasti tietää, olenko ainoa maailmassa tämän seuraavassa esitetyn asian suhteen?

Onko teistä kellään kotona sellaista tilannetta, että lapset/puoliso/asuinkumppani/kämppäkaveri tekee jatkuvasti jotain, josta pitää huomauttaa, ja ei asia vaan ei mene kaaliin, ei jumanlauta edes millään!

Meillä on, ja asia saa minut kerta toisensa jälkeen raivon partaalle ja ylikin. Voi tietenkin kuulostaa ihan mitättömältä tämä, mutta kerta toisensa jälkeen toistuvana asia on täynnä mitöjä, eli tosi ei-mitätön.

Ja se on: kun pyykkikuivain on täynnä puhtaita ja kuivia vaatteita, niin ne rytätään yhdeksi hirvittäväksi ryttymytyksi työpöydälle, jonka jälkeen niistä ei tee silitysrautakaan enää sileitä! Tämä toistuu aina ja jatkuvasti, ja usein tämä kriminaaliteko tehdään iltaisin kun olen jo toisessa ulottuvuudessa. Aamulla kun menen etsimään jotain rättejä vartaloni verhoksi, minua kohtaa taas tälläinen lohduton ryttykasanäkymä ja päivä on melkein valmiiksi pilalla. Kuivausrumpuun mahtuu kaksi pesukoneellista, eli niitä ryttyyn kasattuja vaatteita on vieläpä paljon. Angst!

Että osaa olla rasittavaaaaaa! Vertaistukea tarvin! Närkästymiseni on vakavaa laatua!

Mukavaa maanantaita itsekullekin :)