Julistan itseni ihan näillä hetkillä ulkonaliikkumiskieltoon, ja tähän sisältyy myös työmatkat.

Osaan kyllä pukeutua, ei tässä siitä ole kyse. Mutta kun niillä samoilla pukeutumisilla pitää sitten rehata ties missä marketeissa, kun setä on reissussa jne, niin se kuulkaa on yhtä tushkaa ! Oi kuinka kaipaankaan niitä parin asteen plussakelejä, jolloin sai kulkea välikausitakki auki vipottaen! Nyt jo autoon änkeytyminen on oma taiteenlajinsa, kun kiljoonat vaatekerrostumat tekevät olon niin kankeaksi.

Tuskaton ihmiskokeeni edistyy niin, että enhän mä illalla jaksanut ihan kaikkea laittaa valmiiksi, mutta olin kuitenkin silleen semivalmistautunut. Eli aikaa ei kulunut juurikaan minkään etsimiseen. Ainoastaan paidan valinta sai raivohulluuskohtauksia aikaan, koska olen kasvattanut talvimahan.

Eli, tänään semivalmistautuneena töihinlähtö kesti 1h20 min. Ei läheskään niin iso ero eiliseen kuin oisin kuvitellut. Tänään ehkä jaksan valmistautua ihan täydellisesti, koskapa minulla on täällä aika kivaa. Uskokaa tai älkää- naapurin tursas (Juuso, 17 vee) lähetti minulle kauppalapun tekstiviestitse ja nyt se tekee ruokaa ! Jihaa. Mä oon sitten hyvin osannut kasvattaa noi naapurin kakarat ;)

Mutta kadehdin kyllä ihmisiä, jotka suoriutuvat alle tunnissa matkaan! Se on kuulkaa nopeeta touhua naisihmiseltä se! Mä oon kuullut nimittäin varmoilta tahoilta, että jotkut kerkiää tuossakin ajassa ovesta ulos!

No sitten sellanen asia, että tipaton tammikuu oli siis mulla täysin tipaton, vaikka ei se ois mikään ympäristökatastrofi ollutkaan, vaikka oisinkin äitynyt ryyppäämään.

Nyt on helmikuu jo näin pitkällä, ja edelleen olen tipaton !! Hitto mitä touhua.

Noh, ei mulla nyt muuta kun että inhoon pakkasta ja en inhoo sitä, kun naapurin tursas kokkaa.

Kivaa illanjatketta!