Kiitos runsaslukuisesta osallistumisesta arvauskisaan.

Repeilin ihan täböjä joillekin arvauksille, kuten  Heltan synnärille. Siis hyväntahtoisesti repeilin ihan vaan sen takia kun yksi vihjeeni oli "
kollektiivisen katastrofin sattuessa, nämä paikat saattavat ruuhkautua".

Kyllähän syntymä saattaa toki olla kollektiivinenkin katastrofi,,, mutta silti :D

No, oikea vastaus on, kuten moni arvasikin: Kirkko. Olin siellä kuulemassa kuulutuksia kavereideni kanssa, jotka avioituvat syyskuussa. Kert ne pyysivät, niin menin.

  • tälläisiä paikkoja on jokaisessa kaupungissa ja kylissäkin
  • Niin, kyllähän näin on.
  • joskus tähän paikkaan mennään saattajan kanssa
  • Morsiamen saattaa isä, hautajaisissa on saattue ja ne kantajat jne.
  • paikassa koetaan joskus suurta tuskaa ja surua
  • Just esim. hautajaisissa
  • joskus taas ihkua iloa ja onnea
  • häät ja ristiäiset
  • paikan työntekijöillä on yleensä valkoiset työasut, mutta eilen paikan ylidudella oli vihreä asu
  • eilen papilla oli valkoinen kaapu jonka päällä oli vihreä viitta. Vihreä on joku kirkkovuoden väri nyt, tai jotain- en oo ihan kartalla. Ja ylidudeksi nimitin sitä pääpappia.
  • jotkut paikan "asiakkaat" eivät itse edes tajua olevansa siellä
  • kuten kastettavat vauvat tahi vainajat esmes tai dementoituneet vanhukset.
  • kollektiivisen katastrofin sattuessa, nämä paikat saattavat ruuhkautua
  • ainahan kirkoissa järkätään tilaisuuksia kun sattuu tsunami, Konginkangas tai Estonia tms.
  • toisinaan paikan päälle mennään tietynlaisen ison äänen saattelemana
  • kirkonkelloja tarkoitin
  • paikassa ei ole suositeltavaa käyttää kännykkää
  • näin ainakin olettaisin.
Mutta koska minulla oli paniikki, jota ei enää ole, niin olen niin helpottunut että kaikki vastanneet saavat mainetta!

Ja sitten siihen paniikkiin.

Olin juuri tullut kotiin kaupan kautta kun Iida (tytär) lähetti viestin, että on totaalieksynyt jonnekin Sipoon ja Vantaan korpimetsiin koirien kanssa.

Kun omistaa sellaisen mielikuvituksen ja tietyissä kohdin panikoivan mielen, niin olinko paniikissa? NO OLIN!

Vaikka kuinka yritin järkeillä, että se on iso tyttö, sillä on kännykkä, sillä on koira, sillä on järki, sillä on ... niin en voinut mitään kuristavalle paniikille mitään. Enkä varsinkaan sitten, kun en saanut enää hänen kännykkäänsä yhteyttä!

Ajattelin soittaa poliisille, mutta varmaan ne ois heti lähteneet helikopterein ja lämpökameroin etsimään kakskymppistä neitoa, joka on ollut pari tuntia eksyksissä, oli valoisaa eikä pakkastakaan mitenkään moniakymmeniä asteita.

Noh, lopulta hän soitti ja kertoi löytäneensä jonkun maakaasulinjan, metsään raivatun alueen jossa oli traktorin jälkiä. Näppäränä panikoinnin ammattilaisena ajattelin, että ei ne traktorit yleensä kyllä taivaasta mihinkään putoa, eli jos jatkaa sitä linjaa niin päätyy varmasti jonnekin.

Sitten yhteys ei taas toiminutkaan ja taas olin hälyttämässä puolustusvoimia, pelastuspalvelua ja marttoja apuun, mutta sitten se toimikin ja Iida oli nähnyt jonkun papan joka neuvoi missä sen jonkun Kalkkihiekan luonnonsuojelualueen parkkipaikka on, jossa siis Iidan auto oli.

Noh, pappa neuvoi väärälle parkkikselle, mutta yhtäkaikki tyttö oli tiellä jolla oli nimi. Minä sinne sitten heti kiitokaasutin navigaattorin avulla ja tyttö löytyi ja sittemmin myös auto ja ei koko reissuun mennyt paljoakaan aikaa.

Mutta että kuulkaa olinkin paniikissa, kun tuli mieleen kaikenlaiset metsämiehet, sudet, karhut, sydänkohtaus, suonenveto ja hirvimetsä. Tai en minä oikein tiedä mikä mulla tuli mieleen, mutta nyt mieleni on kuitenkin helpottunut, toimintakykyni lamaantunut (jälkivapinat tai mitä lie), pääni kipeä ja sellasta.

Tokaks nuorin tyttöni Aino lähtee huomenna Roomaan kaverinsa kans! En nyt ees jaksa vielä aatella, mitä kaikkea panikoinnin aihetta tämä minulla teettää. Onneks se kaveri on poika, ettei sentään kaks avutonta neitoa oo liikenteessä.

Ei mulla nyt muuta.

Alla olevassa kuvassa eksynyt koira ottaa vähän relasti.
(kuva _ehkä_ hieman lavastettu:)
Kuva Iidan ottama

IMG_4051.jpg