Hyvää tai ainakin melko hyvää päivää kaikille.

Olen palautunut töihin. Viiden lomaviikon jälkeen olen taas täällä.. ja kuten lupasin vahvana hetkenäni, että kun loma loppuu, niin alan pitämään tosi hyvää huolta tästä bloginrääpäleestäni ja päivitän tänne joka päivä ja joka ikinen yö. Ja vastaan kommentteihin.Tai no.. jos jätetään yöt nukkumiselle, kun se on sorvaaja-ihmiselle aika välttämätöntä.

Monet teistä varmaan ovat ainakin joskus kokeneet sen, että su-ma - välisen yön nukkuu jotenkin huonosti, kelloa vilkuillen ja lakanoissa vääntelehtien. Ja tämä voi käydä ihan keskellä työrutiiniputkea. Noh, entäs sitten loman jälkeinen su-ma yö? Minäpä kerron.

Illalla sain hillittömän suolaisenhimokohtauksen, ja vuorasin leipäni graavilla lohella. Mikä virhe ja sen lisäksi erhe! Nousin kaksi kertaa yöllä juomaan jääkylmää Pepsi Maxia, joka sitten johti siihen että nousin myös ainakin kaksi kertaa kusemaan sitä samaa Pepsiä ulos..

Sitten näiden täydennys-tyhjennys-operaatioiden jälkeen nukahdin ja ilmeisen sikeästi.. koskapa heräsin vasta E-sedän heräämiskelloon! Omani olisi pitänyt soida kaksi ja puoli tuntia aiemmin.

Ehkä yksi merkki hyvästä lomasta on, ettei osaa enää asettaa herätystoimintaa kännykkään päälle? Tai itseasiassa olin osannut laittaa sen päälle - hälytys joka perjantai! En edes tiennyt että kännykässäni on tuollainen toiminto, mutta näköjään on. Tai sitten tämä oli selkeä merkki, että mun pitäisi tulla vasta perjantaina töihin...

Täällä minä nyt olen ja huonoa tukkapäivää vietän. En ehtinyt suorentaa hiuksiani ja mikä sen mukavampaa kuin aloittaa työura harakanpesä päässä.. Jospa se toimisi vähän niinku Pelle Pelottoman mietintämyssy... tosin mitään sen suuntaista ei ole kyllä vielä havaittavissa.

Ihanat työtoverini olivat tuoneet selviytymisasioita työpöydälleni- energiajuomaa, suklaapallo (en tiiä onko toi Mozartin kuula) ja t-paita. Ehkä tämä joskus tästä.

Luen aina iltaisin sängyssä ennen nukahtamista. Tai ainakin melkein aina. Ehkä johtuu loman loppumisen aiheuttamasta angstista, tai mistä lie, mutta teoksen "Hannele Laurin hampaat" kertomukset saivat minussa aikaan huutonaurun asemasta vain vaivautunutta hörähtelyä. Vaikka olen huonon huumorin ystävä, nyt ei oikein uponnut. Tosin onhan ajatus siitä että Hannele Laurin hampailla ja Oskari Katajiston parralla tulee suhde aika villi. Tsih.

Mutta vaikka nyt kuinka yritän keksiä tähän jotain nasevaa, niin ei irtoa. Olihan tässä jo yritystä ja tästä se sitten varmaan lähtee... 

Nyt on vielä vähän samanlainen olotila kuin kuvan raggari-taavilla. Kuva Iidan ottama.

 Kuva309.jpg picture by ryudak