Huh. Ompa rankka lauantai mulla.

Heräsin kamalaan pääkipuun ja silmätkin oli kaivautuneet suunnilleen pään sisään, sellaset napinlävet vaan oli naamaan kaiverrettu suunnilleen.. velloi, pyörrytti, huimasi...

Pitkästä aikaa siis ne, joiden nimeä ei pidä mainittavan, aiheutti ihan tosi fyysisiä oireita kroppaani. Onneksi olen raitis-elma, tuohon päälle vielä krapula niin oisin kuollu elma. Taatusti. Muutenkin alkaa jo helpottaa. Taisteluväsymystä lähinnä jäljellä.

Mietin tässä että olisi varmaan aika paljon helpompaa elää itsensä kanssa, jos olisi joko nk. tunneihminen tai joko nk. järki-ihminen. Mutta kun sattuu olemaan kumpaakin hyvin vahvasti, niin jatkuvasti saa tapella itsensä kanssa kun järki ja tunteet sotii.

Oon iltaisin selkeästi tunneihminen. Saan kaikenlaisia "hyviä" ja oikeastikin ehkä hyviä idiksiä, jotka järkeni heti aamulla teilaa lättänäksi.
Pahinta on, että saatan tunnevaiheessa vaahdota ja lupailla asioita, joita järki-ihmisenä en kuitenkaan ole valmis toteuttamaan. Selitä siinä sitten että "hei kuule, ei se, mitä lupasin nyt toteudukkaan kun eihän siinä oo mitään järkeä".

Ulkopuolisille olen oppinut jo toppuuttelemaan- vastaan aina tai ainakin usein, että ehkä (jonka minut paremmin tuntevat tietävän tarkoittavan että ei).
Ja lapset.. ne raasut joutuivat tänään pettymään kun saavatkin nauttia seurastani koko päivän, vaikka luulivat että saavat minusta lomaa. Kun eilen illalla tuntui vielä maailman parhaimmalta idealta lähteä maakuntamatkailemaan, ja tänä aamuna se tuntui maailman huonoimmalta idealta. Huh.

Miten se yks sanonta meneekään.. ilta on aamua viisaampi? Vai oliko se että aamu on iltaa viisaampi? Oli miten oli, mutta mulla aamu on iltaa realistisempi ja järkevämpi. Tämän kanssa kun vaan muistaisi elää. 

Onneksi mulla on maailman ihanin puolisko, joka tämänkin asian kuittasi äsken sanomalla että mä oon ihku just tälläisenä hömelönä ;) Anteeksi, kostoksi eräälle vähän siirappiherutusta täältäkin!

Ihkua lauantaita siis kaikille !