Kuulkaa. Tänä aamuna mieleni teki huutaa täysillä. Aamulla siinä puoli kasin pintaan, kun lähdin auto-merkkisellä ajokilla liikenteeseen, oli niin sysipimeää, että olin ihan varma että nyt on Elman sisäinen, ulkoinen sekä biologinen kello aivan sekaisin ja minä onneton olen keskellä yötä lähdössä sorvaamaan!

Tätäkö niin monet ja taas monet suomalaiset ovat odottaneet? Tämä on nyt se kauan odotettu syksy ja pimeydessä pitää taas kansan vaeltaa. Jos nyt hieman suostuisinkin tykkäämään syksystä noin muuten, mutta pimeys! On niin ikävää, kun ei näe mitään. Tulis sitten ees lunta että ois vähän valkeempaa. Kyllä tämä on synkkä kansa jos tälläsestä tykkää! Mutta niinhän tää onkin, eihän tässä nyt mitään uutta ole.

Terveyteni reistaa edelleen tuosta, tästä, sieltä ja vähän tostakin. Henkiin aion silti jäädä. Ihan piruuttani!

Kaikist mieluiten menisin nyt vaik ton kuvan tyypin viereen makoilemaan:)

Kuvan on ottanut tyttöni. Muu seloste kuvasta tossa alla ;) (joku kun kerran kysyi, että mikä kamera, niin tosta se selvinnee- itselleni kaik on ihan hepreaa)