Hoh, olen vuosia naureskellut kaverilleni, jolle kävi näin:

korkeahkossa kerrostalossa, jossa hän silloin asui, syttyi pari kerrosta alempana jääkaappi palamaan. Pelastuslaitoksen urhot evakuoivat koko rapun varmuudeksi, vaikka tilanne saatiinkin haltuun suhteellisen nopeasti.

Kun komea brankkari tuli ilmoittamaan, että nyt pitäisi rouvan poistua ulos asunnosta, niin tämä rouvahan hädissään päätti ottaa evakkomatkalleen nopeasti jotain mukaan. Ja jos koko talo palaa niin pitäähän sitä nyt jotain ihmisellä olla. Niinpä hän sieppasi mukaansa patongin ja tamppoonin. Ja juu, hänellä ei ollut ees ne, mutta varmuudeks kai? Patonki ja tamppooni, jepjep.

Eilen kun nousi se hirmuilma tänne Helsinkiin, niin trombituholehtikuvat silmissäni riensin urhokkaana pihalle pelastamaan tavaroita, etteivät ne lähde lentoon ja huonolla tsäkällä vaikka hajota ikkunaa siihen osuessaan. Salamat vilkkui ja pelotti, mutta pelastusnaisen on suoritettava velvollisuutensa säällä kuin säällä.

Pyörin pihalla pelastustoimissa ja tulin sankarina sisälle. Maailma oli pelastettu, jee! Kerroin sitten sankaritarinani kuopukselle, joka onneksi pääsi kotiin eikä lennähtänyt taivaan tuuliin. Ihmettelin että miksei nyt kunnioitusta heru sen enempää, vaikka olin henkeni kaupalla pelastanut kotimme ja mitä kaikkea!

En naura enää kaverini patongille ja tamppoonille. Minä pelastin pihalta tyhjän pakastusrasian, jossa oli neljä kynää ja yhden näppylähanskan! Olinko vähän siis sekava tai jotain? Kyllähän tämä nyt naurattaa, mutta ihmettelen vain että miksen pelastanut kahta näppylähanskaa? 

Halusin nyt vaan julkituoda tämänkin asian. Moi vaan ja pelastelemisiin. Soittakaa mulle, jos tahdotte luotettavan pelastushenkilön paikalle.