No moi,

olen täällä taas. Minun on nyt heti alkuun tuotettava pettymys niille, jotka eivät oikein enää jaksaisi minua. Nimittäin, olen tuossa viime viikolla nauranut monta päivää putkeen niin potentiaalisesti, että jos kerta nauru pidentää ikää, niin minähän nauran partaani tässä hiippakunnassa vielä 349-vuotiaanakin.

Olin minilomalla Riiassa (joka on oikeintaivutettu muoto Riika-nimisestä kaupungista puhuttaessa). Meitä oli siellä Ake, Make, Pera ja mä. Tai no nyt huijasin, paitsi mä kyllä olin, ja lisäkseni 10 muuta. Kyllä sitä ihminen on rikas, suorastaan upporikas, kun omistaa hyviä kavereita ellen sanoisi jopa että ystäviä. Mutta en sano, koska edelleen vierastan ystävä-sanaa... siis en vierasta ystävää mutta se sana on jotenkin sellanen lällättelevä. "Mullapas on ystäviä, onko teillä?". Äh.

Vietimme siis keskiviikosta-lauantaihin miniloman Latviassa ja oli aivan älyttömän kivaa. Riika on kokenut kuulemma viimevuosina aikamoisen muodonmuutoksen, eli jos joku teistä on käynyt siellä kauan aikaa sitten, niin paikan yleisilme on siistiytynyt aikalailla. Minä itse en nähnyt kuin pari kerjäläistä asematunnelissa, jonka läpi laukkasimme välillä. Hotellimme kun oli siinä ihan keskustassa, rautatieasemaa vastapäätä. Varkaita ei näkynyt, roskia ei ollut missään ja tuhkakuppejakin oli siroteltu joka paikkaan. Muutaman kulkukissan näin, ja minun teki mieleni ottaa ne mukaani kotiin, mutta en saanut niitä kiinni. 

En minä osaa tässä nyt alkaa lesoomaan ko. paikalla enkä matkallani sen enempää. Jos haluatte jotain tietää, niin kysykää.

Kun lauantaina sitten palasin kotiin matkasta ryytyneenä, reissussa rähjääntyneenä ja ääneni viskibassoksi nauraneena (ja juoneena?) niin meidän himasta oli koko keittiö kadonnut! Tai olihan se huone siinä kyllä, mutta siellä huoneessa ei ollut mitään. Ei jääkaappia, ei tiskipöytää, ei hellaa, ei kaappeja. Ei edes kaakeleita seinällä. Olkkarissa oli kyllä kamaa sitten enemmänkin. Hoh.

Eilen syötiin kertakäyttölautasilta grilliruokaa ja muuten ei sit syödä niinku juuri mitään.. Keskiviikkona tulee uuden keittiön asennus ja se on ihanaa se. Ja sen hirveen takkahuoneen remontoin siis alkuviikosta, niin että onpas nyt monipuolista elämää muka.

Nyt minä raahaan monipuolisesti ulottuvan kehoni klemmarin ääreen hetkeksi ja sitten lähden kotiin. Moido!