Ajattelin tulla vänkyttämään teille hieman tipattoman tammikuun ideologiastani.
Ihan aluksi: koitan olla tipaton myös helmi-, maalis-, ...- joulukuussa.
Päätin mitata sosiaalisen statukseni painoarvon olemalla tylsästi(?) raitis. Minua nimittäin entistä enemmän ja laajemmissa määrin hitsittää se, että juomiselle on eräänlainen sosiaalinen tilaus. Juominen yhdistää. Kännissä kaikki on kuin veljiä keskenään ja juomiseen järkkääntyy aina rahaa.
(esimerkki: "lähe baariin" "ei mulla oo varaa" "no mä voin tarjoo sulle ja maksat sit joskus..." )
(esimerkki2: "lähetään mäkkäriin" "ei mulla oo varaa" "aijaa, no ei sit").
Toinen syy on huoli omasta kropasta. Minulla menee toisinaan nk. filmi poikki - ja usein jopa ihan ennalta-arvaamattoman vähistä määristä. Se on _oikeesti_ kauheeta.
Puhe alkaa sössöttämään ja sammaltamaan parin kalian jälkeen, sellainen jonkinsortin luontainen hauskuus, mitä omistan- katoaa tai muuttuu ainakin sellaiseksi raakkuvaksi känni-ämmän hauskuudeksi, joka ei ole mitään hauskuutta oikeesti. Mahdolliset harmit saavat megalomaaniset mittasuhteet, ja alkaa vänkytys : kun sä shillonki sitä ja tällöinki tätä ja kun shä aina etkä koskaan ja myäähh... (rumaa känni-itkua tähän kohtaan).
Nyt kun ensimmäinen koetinkiveni, tämän viikonlopun perjantai, sujui minulta kaikkien suunnitelmien mukaisesti raittiina, niin näin jokaisessa humaltuneessa ihmisessä jotka tapasin, palan itseäni. Ja näkemäni oli gauheeta. Asioiden jankuttamista ja toistoa, mukahauskaa villiä meininkiä..
Saan nykyisin myös sellaisia krapuloita, että jo pelkästään niiden takia tätä omaa juomakulttuuria kannattaa tarkastella. Minä kun en käsitä termiä "mennä lasilliselle". Tai voin minä mennä lasilliselle, jos se pidetään jatkuvasti täynnä. Kun juodaan, niin se on kaikki tai ei mitään, ja juomiseni on humalahakuista. En pidä siitäkään piirteestä suhteessani alkomahooliin.
Valitsin siis vaihtoehdoista kaikki tai ei mitään kohdan: ei mitään.
Ja tämä ei siis ole mitään veren maku suussa kärvistelyä. Jos tulee tilanne, että pitää juoda, niin sitten juon. Tässä tulee nyt samalla tutkittua, mitkä ovat sellaisia tilanteita, joissa PITÄÄ juoda. En ole stressaavaa tyyppiä. Jos joskus jotkut asiat oikein mättää ja mätkii, niin ei viina niitä miksikään paranna, vaikka päästääkin yhdeksi illaksi ehkä eroon- kun ei enää muista mitään. Seuraavana päivänä ne tulee sitten kahta- ellei jopa kolmea- isompina päälle. Purkaan siis mahdolliset stressitilanteeni paljon tehokkaammin jollain muulla keinoin kuin viinaa läträämällä. Mulla ei ainakaan siis toimi viina minään ihmelääkkeenä.
No nyt tämä menee paasaukseksi. SORI.
Harvinainen yhteiskuva kissoista. Kuvaajana kukas muu kuin Iidalapseni.
Elma-setä lähti tänään vuotuiselle Pyhätunturin reissulleen. Hän ja sata muuta roudaria.
Sori Pyhis, rinteittesi juurella viina virtaa pari päivää aika tolkuttomasti.
Hyvä lopetus tälle paasaukselle, eiks jeh :D
Hyvää sunnuntaita kaikille!
Kommentit