Huomenta taas pitkästä aikaa !

Pidin tuossa vähän blogitaukoa (siis kerrassaan kokonaiset monta päivää!), enkä ees mitenkään tarkoituksellisesti.

Ei oo ollut oikein mitään kerrottavaa. Ei oo tapahtunut mitään. Paitsi että minua on tutkittu ja hutkittu ja väännelty ja pistelty ja kuvattu ja olen vihdoin saanut diagnoosin. Se on Fractura Itineraria. Plus jotain lyhenteitä perään. Se siitä ja loput kirjeessä. Vituttaa.

BB:tä on tullut mulkattua silmät pyöreenä. Ihan vaan niitä koosteita siis ja nettisivua ja Kriisin rapoja. Voi elämä mitä jengiä ! Onneks Einari lähti pois, seuraavaksi sais lähteä Satu. Eilen oli kauhee telkkariongelma, kun samaan aikaan tuli Spinal Tap- leffa (se on aina yhtä ihku!), Metallicasta joku.. dokkari (?), en tiiä kun en katsonut kuin minuutin ja Saimaa-ilmiö leffa, jossa oli nuoria Eppu Normaaleita, Juiceja ja Ismo Alankoja. Melkein kaikilla oli ihanat pitkät tukat ja tätä nykyä yksi Suomen rumimmista miehistäkin näytti ihan inhimilliseltä ja lauloi punkkia. Eikä mitään takasin sateeseen sateeseen- iskelmähumppapaskaa !

Tuttupiirissä kävi onnettomuus. Sellainen roudarintursas, joka meilläkin on usein yöpynyt ja yrittänyt siinä sivussa saavuttaa kaljanjuonnin maailmanennätystä mieheni kanssa (on se kumma että noi miehet ne vaan villiintyy toistensa seurassa ihan tollasiks kummiksi kännitolloiksi) sai 400 kiloa rojua jalkansa päälle ja huonostihan siinä kävi. Se on kuitenkin nyt leikattu ja raudoitettu ja sun muuta ja kai siitä jalasta vielä joskus jalka tulee, mutta silti. Tuntuu omat Itinerariat aika vitsin pieniltä, hyttysen mitokondrioin laajuisilta ongelmilta.

Meillä on ens viikonloppuna extremeleiri kotona. "Näin teet piharemontin päivässä". Jänskää.

Kivaa tiistaita!