Himpura vieköhön, sanon nyt.

Jouluvalmistelut ja välitilassa vietetyt välipäivät ja sit amatöörikänni uv-aattona- siinäpä lie yhdistelmä jolla saa aikaan tälläsen mitättömän ja vaisun varpunen jouluaamuna-olon, vaikkei enää oo ees mikään joulu.

Niin jouluihminen kuin olenkin, niin kun joulu on joulittu, niin kyllä se ohi on. Tekisi mieleni repiä kaikki kotona kaikki rakkaudella ripustetut jouluverhot, -valot, - matot, -liinat, -koristeet, -härpäkkeet,- yms. huitsin varastoon ja aloittaa keväänodotuksen!

Mutta ennenkuin jaksan kunnolla edes suunnitella mitään, pitäisi vähän piristyä. Ehkä nautin liian hiilaripitoisia lounaita nyt kun oma ruokalamme on kiinni, ja ruokalan virkaa toimittaa minulle Pietarinkadun k-pikkolo. Ja siitäkin myös tämä joka iltapäiväinen (jo kahden päivän ajan!) supertyrmistysväsymysunetusraihna.

Huh, alan muistuttamaan anoppiani. Sillä kun pitää aina olla asioille selitys! Mikään juttu eikä homma voi tapahtua tosta noin vain, kuten esimerkiksi iltapäiväväsymys. Nytkin keksin monta syytä, ja oikea syy voi olla se, että mitään syytä ei ole !

Tein havainnon. Törmäsin sanaan fibromyalgia ensimmäisen kerran jossain blogissa. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta Googlen Veijo kertoi sen tietenkin minulle hetkessä.

Nyt tätä f-riesaa tulee vastaani vaikka missä! Näin teiniaikojen ystäväni metrossa, ja silläkin on se todettu. Vaikuttaa todella, todella inhalta vaivalta.

Kestävyyttä kaikille, joilla on huonot fibrot. (voi sori, luokattoman huono läppä taas). Ja kaikille muillekin toki kans!