Mulla on käynyt aivan uskomaton tsäkä, kun en ole koskaan onnistunut allergisoitumaan yhtään millekkään. Voin syödä mitä huvittaa (ja sen olen totisesti tehnytkin;)), eläimet, kasvit, pöly, siitepöly, materiaalit eikä mitkään vaikuta mitenkään. Ainoa poikkeus on varjoaine-aine, jolla saadaan rtg-kuvia tarkennettua (tai jotain sellasta)- sille olen allerginen. Mutta koska varjoaine-aine ei kuulu millään tasolla jokapäiväiseen elämääni, niin sitä ei lasketa.

Mun lapsilla ei oo koskaan ollut mitään erikoisempaa ja vakinaista, ei siis koliikkia vauvoina, ei korvatulehdus- tai muuta infektiokierrettä, ei allergioita.. Yksi astmaepäilys oli tossa viime joulukuussa, mutta se olikin "vain" keuhkokuumeesta johtunut hengenahdistus. Esikoinen äntyili hernekeitolle pienenä (saaden oireita nimenomaan pelkästään herneistä jos ne oli keittomuodossa, ei muuten!).

Mutta nyt! Veli Venäläinen käy näköjään biologista sodankäyntiä savustamalla pienen Suomen, eikä kukaan tee mitään. Meillä podetaan päänsärkyä, kurkunkuristusta, silmien kirvelyä... Vitjat mä sanon, onko meidän tosiaan pakko sietää tätä? Ärrrsyttääää! Muutakin kuin silmiä.

Olin eilen illalla onnellinen. En siis tarkoita, että olisin muina aikoina jotenkin erityisen onneton, mutta sellainen onnenhäivä kävi ylitseni, kun katselin perhettäni ja sen oheistuotteita.

Tytär, vävy ja tursas pähkäilivät matikanläksyn parissa (siis tyttären läksyn, jota matemaattisesti välkymmät herrasmiehet auttoivat), setä katsoi telkkaria (eli nukkui nojatuolissa), kolme muuta lasta pyörivät siinä ja vitsailivat ja mitä nyt kutakin. Ulkona huusi taas hälytysajokkeja (olen niille yliherkkä ja mielikuvitukseni niiden kohteesta saa vallan muulloinkin kuin sunnuntaisin) , ja minun kaikki oli siinä silmäin alla.

Tuollaisista pienistä ja varmasti monen mielestä mitättömistä asioista koostuu minun vaatimaton onnenhetkeni:)

Kivaa tiistaita kaikille:)