Huomenta!

Vaihdoin hetkeksi pohjan, kun simpukat alkoivat äntyilemään.. teksti ei asettunut oikeaan paikkaan...

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt on taas se aika vuodesta, kun monet meistä käynevät tuskaisia

monologeja vaatekomeroissa, ehkäpä vaikka tähän tyyliin:

 

-         mitä hittoa mä laitan sinne pikkujouluihin päälle!?

-         ei ole varaa ostaa mitään uutta, oiskohan tää 10 vuotta vanha

retonki tarpeeksi vanha ollakseen retro?

-         tämä pikkumusta on nyt todella kirjaimellisesti pikku!

-         mahtuukohan rippi- tai ylioppilasjuhlapuku ylleni,

enhän minä oo lihonut yhtään…

-         oho ei mahdu, no lihakseni ja tissini ovat vaan kasvaneet…

-         eikäku vaatteethan tunnetusti kutistuu vaatekaapissa..

 

Olen tehnyt valtaisan havainnon! Vaatteet todellakin, siis ihan

 oikeasti, kutistuvat vaatekaapissa!!!

 

Mulla on kotona pari mun äidin aitoa 50-luvun leninkiä.

 Minä olin tuolloin vielä tuskainen jomotus isäni palleissa,

mutta kaksi veljeäni olivat jo nähneet päivänvalon.

Äitini oli siis paitsi synnyttänyt nainen, niin myös ihan normaalikokoinen.

 Sellainen tyypillinen suomalainen suotarpoja, lyhyt ja hoikka,

mutta ei mikään luikkunen.

 Olen nähnyt kuvia, enhän minä muuten äitini mittasuhteista

tuolloin tiedä yhtään mitään.

 

Nyt kaivoin ne mekot esiin, koska ne on ihania.

Ja voitteko kuvitella… ne ovat kutistuneet niin kovin vaatekomerossa,

että hädintuskin mahtuivat mun kuopuksen päälle,

ja kuopukseni _on_ huomattavasti paljon pienempi,

 kuin mitä äitini on koskaan ollut!!!

Ihan eri mallinenkin..

 Siinä missä äitini oli siis suotarpoja, niin kuopus on sellanen pitkäsäärinen,

vaikka muuten aika pätkä onkin.

 

Jos ei tämä todista sitä, että vaatteet kutistuvat vaatekaapissa,

 niin mikä sitten?? Eli hei, ei hätää. Ette te kukaan lihoneita ole.

 Ne vaatteet vaan elävät omaa elämäänsä

 kaapeissaan ja aiheuttavat omistajilleen turhia painokriisejä! Ja ihan turhaan!

Mutta nyt siis tiedätte tämän!

 

Muuten ei ole tapahtunut mitään.

 Paitsi että sotavauvani on 12 päivän leirillä, ja hällä menee hyvin siellä!

Vallisaari tossa Suomenlinnan vieressä on varmaan tyyni ja leuto paikka nälillä säillä.

 Sain häneltä eilen illalla tällaisen viestin, tehkää omat päätelmänne hyvin menevyyden hyvyyden asteesta:

 

Ihan vitun syvältä. kylmä, paskana oleva teltta paskaa ruokaa,

 ei saa yöllä nukkua ku pari tuntia, aamul tääl sato räntää ja nyt on joku – 30 :D

(taisi tulla nolla liikaa pojan pakkaslukemaan… )

 

Ja sit viel semmonen juttu, että Elmis-mies on kipee.

Se on harvinaista. Uskotteko, että hän on kans aivan _tosi_ kipeä? Kipeempi varmaan kuin kukaan ikinä ;)

 

Mutta hyvää tiistaita kaikille ja hyvää svedujen päivää !