Mulla on ollut jännittävä päivä, täynnä hikeä ja huutonaurua! 
 
Olin sopinut jo viikolla vasara ja nauloja (modeni versio sanonnasta vuonna miekka ja kivi, eh he he) että käyn ennen pomoni lomaa sorvaamossa hoitelemassa asioita ja käymme mm. kehityskeskustelun! Juhlaa!
 
Selvittyäni mitenkuten lukijakatokatastroofista, kävin jonkinlaisessa pussijalkasuihkussa (kas kun en pussikalja-)  ja kaunistauduin niin hyvin kun se tällä naamalla on mahdollista. Olin myös sika. Aattelin, että jos kehityskeskustelussa tulee tiukka paikka, niin mulla on salaiset aseet mukanani. Tissit. Siksipä pukeuduin paitaan, jossa nämä lollerot olivat sopivasti- ei toki liikaa, muttei liian vähääkään- näytillä. Heheh kyyn eleet, sano!
 
Kävellessäni metroasemalle pidättelin huutonaurukohtauksia. Heti kun aurinko oli pilvessä ja lämpötila on VAIN 17 astetta plussan puolella, niin ihmisillä oli täysi syysvarustus! Popliinitakkeja! Kaulahuiveja! Miten kaikilla voi olla aina sateenvarjo mukana ja valmiina tanassa heti kun ensimmäinen kesäpisara singahtaa taivaalta maahan? Mielummin jopa ennen! Kantaako ikipessimistit niitä aina matkassaan kaiken varalta? Onkohan niillä suksivoide ja lukkosula ja happisaturaatiolaitteetkin kassissa ihan vaan varmuudeksi? En käsitä!
 
Istuin metrossa kuin mikäkin maalainen. Junttimaisesti pidättelin huutonaurukohtauksia kun huomasin, että oikeesti syysvarusteet rules. Itse olin tissit tanassa ja huutohymyilin sisäisesti. Lisäksi pyöritin päätäni kuin huuhkaja ja olin ihan että voi että miten jännittävää!!
 
Sitten tapahtui  katastrofi. En tajunnut jäädä Itiksessä pois, jossa on siltakorjaustöiden vuoksi junanvaihto. Kaikki junat vievät nykyisin Mellunmäjelle, ja me muut saadaan sitten vaihdella junia ihan vauhkoina. Oltiimpa sitten menossa tai tulossa.
 
Aattelin vaan että kaikki meni alennusmyyntiin ja jäi pois Itäkeskuksessa ja  että ompa rauhallista ja junakin on keskiraiteella ja ompa jännää. Sitten joku täti tuli metroon sisään ja sanomaan että pitäs niinku pois lähtee. Olin ihan et :O mä olen kaupunkiin menossa.
En mä mitään kuulutusta kuullut! Epäreiluutta!
 
No vaihdoin junaa ja Mellunmäjen junassa olikin sitten koko itäisen periferian kansa. Täyttä oli ja ahdasta ja kamalaa. Mulla ois pitänyt olla joku bulldoggi mun jalan turvana, niin hirveesti siellä hengas sellaisia kovakenkäisiä ihmisiä. fillareita, rattaita..  ja olin ihan varma että ne murskaa mut. Tai jos ei nyt ihan koko mua, niin ainakin jalkani. Enkä saanut ees istumapaikkaa! Ois pitänyt olla istumapaikka-imagomielessä kepit mukana. Mutkun en tarvi niitä enää... Ja ei mikään tae, että niilläkään ois mitään paikkaa herunut.
 
Ratikka sentään kulki normaalisti, mutta sitten toinen katastrofi. Ei jumatsukkelis sentään ja piru vie! Senaatintori oli TAAS ruuhkaisempi kuin Kampin terminaali. Sen reunamat oli niin täynnä busseja, dösiä sekä linja-autoja, että koko toria ei näkynyt lainkaan! Onko turistit jumalauta niin kermaperseitä, ettei ne voi kävellä jostain Kampista mihinkään? Mua risoo ne Senaatintorin bussiarmadat ihan kympillä ja sen lisäksi vitusti. Anteeksi ruma sana. Mutta vitutus on otettava tosissaan, sillon ku vituttaa.
 
Sorvaamossa oli hiljaista kuin huopahattu-ompelimossa. (oon nimittäin ihan varma, ettei huopatossutehtaassa ole hiljaista)- eikä minua odottanut punaiset matot eikä torvisoittokunta! Sen sijaan pomoni ootti mua ja se oli ihan kondiksessa ja töpevänä.
 
Olin täyttänyt sähköisen kehityskeskustelukaavakkeen vähän niinkuin vitsi silmäkulmassa. Kuten kohdan "millainen on työkuntosi tällä hetkellä" kyssäriin vastasin jotain vallan huljakasta. Hokattuani että tässähän on oikeasti kysessä ihan vakava keskustelu, pyysin päästä omilla tunnareillani pomon koneelle ja vaihdoin vaivihkaa vastaukseni asiallisemmiksi. Kun huijasin ensin etten oo täyttänyt koko lomaketta. Nyt pomo luulee, että oon Suomen nopein kehityskeskustelukaavakkeiden täyttäjä, ja siitähän saattaa mulle ura urjeta!
 
Keskutelu oli ihan mukava ja lämminhenkinen, ei siinä mitään. Sitten vähän käytiin läpi tylsiä henkilöhallinnollisia faktoja lomista ja sairaslomista ja sellasta.
 
Tapasin muutaman työkamelin, en onneksi ketään sellaista kaikkien alojen asiantuntijaa, joka taas ois luullut että oon mennyt jotain säälipisteitä keräämään säälipistebonustililleni.
 
Paluumatka oli siis hirvee. Ihmisiä oli ihan liikaa. Meinasin jo että tilaan taksin, mutta sitten extreme-elmailin täydessä ratikassa (turisteja, jotka maksoi yhtä pysäkinväliä suunnilleen tuhannen euron setelillä) ja moottorit senkun surrasivat kun ihan kaikkea ne kuvasivat. Sala-irvistelin hieman ihan vaan sen vuoksi jos satuin tallentumaan jonkun muistikortille ja vielä täydemmässä metrossa! Kello sattui olemaan ruuhka-aika ja ajattelin että työläisille pitäisi olla omat metrot ja huvimatkailijoille omansa. Minähän olin siis työläinen koska olin tulossa sorvaamosta!
Oikeesti- otti kupoliin kun samassa vaunussa oli neljä fillaria (miksi ne pitää metroon änkeä, ajaisivat niillä!), kolmet rattaat, joissa yhteensä kolme niin täpöillä kiljuvaa kakrua että meinasi huumori loppua. Ja ihmisiä jotka rynnivät, työnsivät, kyynärpäätaktikoivat. Koitin suojella jalkaani, vaikka toisaalta- jokainen muu ruumiinosa mulla lie oli paljon suojattomampi kuin tää yks jalka, mutta se on vaan sellanen vaistorefleksi.
 
Kun pääsin kotiin, olin aivan hiestä märkä. Mun mielestä tänään on ollut kuumempi päivä kuin kertaakaan aiemmin tässä viime päivinä. Sellanen kuuman kostea, vähän niinku Mombasassa. Täällä oli joka läpi ja luukku vielä kiinni, koska kissat hengasivat villeinä pitkin kämppää. Sitten ne vietiin omaan viileään valtakuntaansa (huom. kyseessä ei kuitenkaan ole pakastin) ja minä tuuletin täällä hulluna ja semi-nakuilin yhdestäkään tursaasta välittämättä.
 
Tälläinen oli tädin kaupunkimatka. Illan olen vaan toipunut ja hinkannut toipuvaa jalkaani viivottimella. Rok.
 
Nyt toivotan hyvää iltaa kaikille ! :)