Hikipinkoisaa huomenta kaikille!

Ja lepo vaan. Hikipinkoisa _ei_ tässä kohden tarkoita sitä, että olisin ennen töihinlähtöäni suorittanut jotain hc-siivousta hammasharjalla tai maalannut keittiön katon kynsilakalla. Vaan koitan tässä vaan leijua sillä että vaikka on pimeä maanantai, niin  olen ollut täällä sorvaamossa jo ennen sianpierua. Ja siitä kiitos kuuluu taas kerran Suomen Armeijalle, jonka palvelukseen sotavauvani kuljetin tänä aamuna.

Olen selkeästi tullut aika wanhaksi. Nimittäin koskaan ennen ei minkään vuodenajan tai teeman emännöinti ole saanut roppaani näin raihnaksi. Käteni tuskin nousevat mihinkään kovin korkeuksiin ja muutenkin on sellainen aika piesty olo. Mutta ei se mitään! Keittiössäni on joulu! Siellä on hohtavaa ja ihkua, tuoksuvaa ja kimaltelevaa!! Muualla sitten kyllä ei, mutta se nyt ei kuulu tähän millään lailla.

Suurin osa perheestäni ja välillisesti myös naapurin tursaskin on ollut eilen tekemisissä Alice Cooperin kanssa. Nuorisojaosto oli katsomassa keikkaa, setäjaosto oli kasaamassa/purkamassa äänentoistoa ja tursasjaosto haki nuorison jäähallista pois autolla. Ihkua kun meillä on niin hyvä tää naapuri-tursasverkosto! Oikeesti <3 .

Oppii se näköjään wanhakin roudari uusille tavoille. Mua on nakertanut vuosikaudet se, että jos ei tulla syystä, toisesta tai kolmannesta yöksi kotiin, vaikka niin on ollut puhetta, niin _että ei ilmoiteta asiasta sillä verukkeella ettei halua herättää_. Witju mikä logiikka! Tosi hyvin sitä tuleekin nukuttua jos havahtuu yöllä ja hokaa ettei toinen oo tullut. Mielikuvitus alkaa laukkaamaan ja siinä sitten jo mielessään kepeästi järjestelee jo vaikka mitä hautajaisia sun muita.. Ihmisen mieli on nimittäin joskus sudenhetkinä ihmeellisen synkkyyteen taipuvainen.

Tänä aamuna 4.45 se soitti!! Ilmoitti että Cooperia puretaan edelleen ja kaik on hyvin! Ei haitannut niinku ei sitten niin yhtään vaikka heräsin tuohon.

Minä, kuten kuulemma kaikki wanhukset, luen Hesarista kuolinilmoitukset. Olen vähän reilun viikon sisällä bongannut ilmoituksista kolmen tuntemani ihmisen ilmoitukset ja tänään sitten vielä kuolonuutisen toisaalta lehdestä. :/

Joukostamme on poistuneet naapurin setä (pieniä lapsia jäi..), nuoruusiän kaveri, edellisen kodin taloyhtiön talkkari ja Räkä-Malmi. Siis Pete Malmi.

Mä kyllä diggailin "Suomen ensimmäistä punklevytystä" - eli Briard-yhtyeen sinkkua aikoinani. Kovinkin paljon. Mulla oli (on?) se ja se oli sininen väriltään!

Nyt en keksi mitään muuta kirjoitettavaa tännenäin.

Kivaa viikkoa kaikille :)

ps. otsikko on yks Peten biisi.