Täällä taas.

Tänä aamuna huomasin, että on sitä kyllä ihan näköjään elämää loman jälkeenkin. Ei tuntunut yhtään järistyttävän kamalalta lähteä töihin. Olen ehkä jotenkin sairas, hullu, sekaisin tai jotain, mutta ei valittamista. En oisi kyllä itsekään muutama päivä sitten uskonut noita sanoja lausumani.

Aamun työmatkailu oli taas kummallinen. Työmatkani kannalta paras ratikka, 1A, oli poikkeusreitillä, koska Aleksilla oli  ajolinjat poikki ja ykkönen huiteli "Kaivokadun ja Mannerheimintien- Bulevardin ja Fredan kautta perämieheen". Näin se kuski kuulutteli tavan takaa, ja tietenkin minä päätin mennä reitin loppuun saakka, siinä toivossa että näkisin kuinka ratikka menee perämieheen, mutta se mihinkään perämieheen mennyt! Huijarikuski! Perämiehenkadulla se ehkä kävi, mutta sehän nyt on herrajjumala tyystin eri asia!

Katsoin siinä Stokkan kohdalla ajolinjatonta Aleksia ratikan ikkunasta, ja kovin näytti autiolta. Tuli heti mieleen että hotelli Kämppihän taitaa ulottua Aleksille saakka. Ehkä rouva Madonnan yöunia on häirinnyt ratikoiden valtava melu! Linjat poikki vaan että mummelin yöunet on turvattu.

Kaikista eniten kuitenkin ärsytti se, että matkustaminen aamun poikkeusreittiä kulkevalla matalalattiaratikalla oli vähän sama kuin ois liikkunut vihreällä pakastealtaalla. Siellä oli niin saakelin kylmä, että nännitkin näpötti koko matkan, eli mulla oli nk. pitkät päällä.  Vaihdoin kerran jopa paikkaa, kun luulin istuvani jonkun ilmastointijutun alla, mutta sama kylmyys ja ja jääkylmän ilman viima oli kaikkialla.

Lopetan järkipostaukseni tähän. Alla olevan kuvan kanit, Hilma ja Unto, sekä pallogrilli eivät kuulu mitenkään yhteen. Kuva Iida.

Kuva%201011.jpg