On tämä loma siitäkin niin mukavaa aikaa, että voi tehdä mitä tahansa mihin aikaan tahansa, eikä mikään asia oo niin justiinsa!
Kuten nyt esimerkiksi, että tänään heräsin yöunilta samaan aikaan mitä eilen menin. Hih.

Kohta tosin pitää aloittaa rytmihoito koska sorv.. ei- en pysty sanomaan tuota sanaa vielä, pitänee aloittaa harjoittelu ja totuttelu silleen kirjain kirjaimelta.

Mutta kuulkaa !! Kriisi!!

Juuri kun olen mitenkuten selvinnyt siitä järkytyksestä, että kissani eivät osaa kirjoittaa, niinkuin täällä monien osaavat, niin tänään meinasi aamukahvit valahtaa pitkin itäistä periferiaa ja järkytys senkun vaan kasvoi taas.

Silmiini osui Hesarin asunto-osio. SIELLÄ ON MYYNNISSÄ PUHUVIA TALOJA! "Hei olen jämäkkä hirsiunelma Tuusulasta!" tai "Olen mukava perheasunto Kontulassa, kaipaan elämää ympärilleni"- siis anna mun nyt sit kaikki kestää!

Koitin haastatella keittiöni seinää ja kysellä että miltä tuntuu olla just meidän perheen keittiön seinä, mut ei. Yhtä hiljaista oli vessassa, eteisessä, rappusissa ja täällä työhuoneessa. Jatkan kohta haastattelukierrosta. Voi olla, etten ehdi rippijuhliinkaan, koska tämä asia nyt kyllä syö naista. Ollaan takuulla maksettu ylihintaa tästä asunnosta. Eihän tää osaa ees puhua. Eikä kissat kirjoittaa. Eikä koirat tuo Reino-tossuja ja Hesaria ulkoo laatikosta.

Lähden kuuraamaan tuskan- ja pettymyksen hikeä iholtani. Kivaa päivää kaikille :)