Yli viikon totaalikärvistelyn jälkeen tänään on vuorossa vähän parempi päivä. Mutta mä en sanonut tota! SHHH. Kunhan nyt vaan tietoonne saatoin!

Setä tuli hirviöjahdista joskus neljältä aamulla. Minulla ei sen jälkeen oikein enää unta riittänyt. On vissiin kiintiö tullut täyteen.

Ajattelin kertoa, että on yllättävän vaikeaa olla sketsikäs, kun kaksi raajaa on paketissa. En tiedä, kuinka paljon miehistä itsetuntoa kohottaa, kun eukko kiljuu että AU AIH APUA AIIIII AUTS AAAAHG EI NOIN AAARG  UH ÄLÄ HEILUTA MUA! -eikä suinkaan missään hekumanhuumassa:( Mutta kerta kertomisen aloitin, niin jatkan loppuun saakka. Onneksi on leveäharteinen setä. Ja koho-asento suorastaan suositeltavaa. Loput jätän mielikuvituksenne varaan.

Eilisen illan ja tämän aamun välillä ei sitten muuta olekkaan tapahtunut.

Ja ne, joiden kipukynnys on alhainen, tai ovat muuten vain kyllästyneet kärvistelyyn, niin kantsii lopettaa lukeminen tuohon ylläolevaan suureen sketsikohtaukseen. Lukijaystävällisyys (?) rules!
****
Eli pakollinen kipuosio alkaa nyt: Jalka vähän parempi siis, mutta liikkeellelähtö oli entisenlaista ähinää. Kuitenkin sen verran kovaa särkee kokoajan, että en ole harkinnut omatoimista kipsinpoistoa. Satun nimittäin tietämään miten se onnistuisi.Jossain tuolla jalassa menee metallinen soiro varpaista polveen, ja se on siellä vain sitä varten, että kipsin voi halkaista  ilman, että ihokin halkeaa. Hyi hemmetti. Ajatus sinne tänne valtoimenaan liikkuvasta jalasta sai aikaan hirveen kipuaallon :/

Käden karpaasitunneli on täysimittaisen oireyhtymän kourissa, jihaa! Tämä oli muuten ihan odotettavissa, joten yllärinä tämä ei tullut. Jos taivutan kättäni oikeastaan yhtään mihinkään suuntaan, puutuu käsi välittömästi, muuttuu kylmäksi, sitä alkaa särkemään ja olkapäähän pesiytyy Nakke nakuttaja.  Hermokivun pääteasema kun on olkapäässä, tosin välillä kipu säteilee niskaan, leukaperiin ja kerran mulla puutui korva.   Huomaatteko, kaikki päät ovat heikko kohtani: kantapää, olkapää, mustapää (joita haluaisin puristella, mutten omista) ja pää.

Hoidan nyt käteni hermostoa niinkuin sitä pitää hoitaa, eli pidän kädessäni minulle vartavasten tätä vaivaa varten teetettyä tukea.  Kämmen lepää vanulla pehmustetun geelipallukan päällä. En voi siis samanaikaisesti lepuuttaa kättä lastan sisässä ja kävellä kahdella kepillä, koska en saa kepistä otetta!! Enkä yhdellä pysty kävelemään, koska en uskalla vieläkään varata jalkaani maahan, vaan etenen sen mitä etenen jalka ilmassa.

Niin, että voiko enää hankalammaksi mennä? Minun pitää tehdä vaikeita valintoja. Kärsinkö mielummin käsi-  vai jalkakivusta. Olen valinnut käden. Lepuutan sitä muuten aina, paitsi jos liikun. Hermokipuun ei valitettavasti auta samat särkylääkkeet kuin jalkaan, ainakaan kovin paljoa :/

Oli muuten aikanaan varsinainen palapeli tuo "yksilöllisen ortoosin" valmistus käteen! Hih. Se oli yks firma Ruskeasuolla jossa se tehtiin. Joka ikinen osa rakennettiin sekä käsikirurgin  että minun toiveiden mukaisesti. "tuon kohdan pitää tehdä sitä, tämän tätä, sormet pitää olla noin, sen pitää yltää tuosta tuonne yms". Jollain tuen sisällä kulkevalla alumiinilastan leveydellä ja muodollakin on niin iso virka, että sitä soviteltiin ja tällättiin varmaan tunti! Ja koska silloin oli talvi, niin se tuli sitten aika paksulla vuorauksella, mutta eipä tuo mitään.  Onhan tohon karpaalivaivaan apteekeissa, instrumentariumissa yms, paikoissa valmiita juttuja myytävänä (tämä vinkiksi esim. Minhille), mutta valitettavasti ne tuppaa olemaan vähän turhan lyhkäisiä ja jättää vähän liikaa liikkumavapautta), mutta kyllä nekin jeesaa.

No niin. Tässä vaiva- ja vaivanhoito-osio tällä kertaa.

Jahas. Ruumiin lämpötilani on 38 astetta tasan. Napit huuleen, käsi jäykäks ja peiton alle tieni käy.

Kivaa päivää teille kaikille!