Moi taas,

nythän mä täällä näköjään alvariinsa päivitän. No ei se mitään, koittakaa kestää.

Maalasin tänään keittiön seinän, mutta voin kertoa että helpommin sanottu kuin tehty. Tosi paljon helpompi!

Ensinnäkin! Sen purkin avaaminen kesti tunnin ja vaati pari hermotupakoinnin polttoa, pari kiukunkyyneltä, sataneljätoista kirosanaa, yhden veitsen, yhdet sakset (ja jälkeenpäin vasta kuulin että taikakalu ois ollur ruuvari!), yhden kuopuksen ja neljä purkin reunoista haavoittunutta kättä. Jos joskus tarvitte esim. kruununjalokivillenne hyvän kätköjemman, niin ostakaa maalia ja laittakaa ne sinne! Ei kyllä ihan kädenkäänteessä pöllitä niitä!

Kuopus sen purkin sitten sai auki ja olen maalaillut tässä tänään kerrosta kerroksen päälle ja koko ajan siinä näkyy sellaisia telanlääppäisyjälkiä, mutta päätin just että se on kuuminta hottia sisustusmarkkinoilla ja näkykööt!

Julkituon kuvan tästä köh.. varsin mielenkiintoisan värisestä seinästä kunhan kameramaestroni Iida on palautunut mökiltä.

Mutta sitten paskempi juttu. Tosi paljon paskempi kuin melkein avautumaton maalipurkki.

Elmis soitti jostain tuolta tienpäältä äsken ja kertoi, että hänen äitinsä eli mun anoppini, odottaa Töölön sairaalassa lonkkaleikkausta. Murtunut on lonkkansa. En varsinaisesti ole mikään lonkkamurtuma-ekspertti, mutta sen verran tiedän että kun mummolla on mittarissa yli 80, sydän on ollut heikko vuosikymmeniä jne. niin ei ole mikään helppo nakki todellakaan tämä leikkaus. Eikä siitä toipuminen. Ei se ehkä toivu ikinä, se on totuus.

Syyttely ei auta ketään, ja tuollainen lonkkaonnettomuus voisi tapahtua ihan missä vaan, mutta edelleenkin en jaksa olla ihmettelemättä sitä päätöstä, että kun hän viime talvena altzheimer-tokkuroissaan lähti yöllä "kauppaan"- kaatui ja löi päänsä- joutui sairaalaan- todettiin yksinasumiskyvyttömäksi ja sai vanhainkotipaikan, niin hänet päästettiin sieltä vanhainkodista takaisin omaan kotiinsa asumaan "koska se halusi ja oli niin hyvässä kunnossa". Sehän valitteli mm. sitä, että oli osastonsa ainot omilla jaloillaan kulkeva ihminen.. Noh.. ei taida kulkea enää hänkään omilla jaloillaan.

Suatana.

Noh, mä tulen taas joku päivä ruikuttamaan. Moro !