Hei taas !

Ei lopu hullulta (eli minulta) hommat, siitä pidän minä huolen! Tässä seikkaperäinen todiste asiasta.

Te kaikki varmaan tiedätte sellaisen kodinhinkutuksen domino-efektin? Voin kertoa, että mulla on sellainen dominohomma kotona menossa että meinaan melkein kuolla nauruun täällä sorvaamossa kun ajattelen sitä, mutta sitten kun astun kotiovesta sisään, meinaan kuolla itkuun.

Kaikkihan alkoi siitä, kun päätin haluta maalata Lundian kirjahyllyt. Tulin sitten siihen tulokseen, että liian hapokasta hommaa, ja kostoksi päätin ainakin siirtää hyllyä ja muutenkin vähän modifioida niitä.

Tämän tehtyäni huomasin, että hyllyt kontra sohvat ja telkkari ovat niin, että telkkaria katsottaessa pitäisi olla silmät selässä. No ei auttanut muu kuin lähteä Ikeaan, ja ostaa uusia mööpeleitä, ja uudet mööpelithän tarvivat kylkeensä myös uuden maton ,valaisimet ja verhot. Selkeää eikö niin? Olohuoneen mööpeleiden kokoaminen ja järjestely sujuikin hyvin, koska sen tekivät lapset ja tursaat puolestani.

Lundiasta jäi pari osaa yli, joten päätin väliaikaissijoittaa ne vaatekomeroon, ennen lopullista varastoon sijoittamista. Jotta ne olisivat mahtuneet vaatekomeroon, se piti siivota ensin.(tässä kohtaa herää kysymys, että miksi helkutissa en vaan suoraan roudannut niitä lundioita varastoon??)  Vaatekomerosta tuli kaikkea ylimääräistä tauhkaa, ja väliaikaissijoitin ne tokanuorimman huoneeseen. Samoin tein Lundiasta karsiutuneille kirjoille. Kerta Lundia edustaa sellaista ikihonkaista kuivakkaa jämäkkyyttä, pitää sen sisällön olla sitten silkkaa viihdettä. Opiskeluun liittyvät kirjat saivat siis lähtöpassit. Nyt ne ovat tokanuorimman huoneen lattialla..

Lauantaina päätin tehdä hieman muutoksia esikoisen huoneessa. Sieltä vapautui sellainen pieni tietsikkapöytä, jonka ajattelin laittaa kuopuksen huoneeseen, ja poistaa sieltä valtavan suuren punaisen pöydän, joka vei neljänneksen pienestä huoneesta.

Huoneessa totesin, että se on kamalassa kuosissa. Ei siis sotkuisuuden takia, vaan seinät olivat kuin sutten repimät, kiitos kissojen, sinitarran, nuppineulojen sun muun.

Siltä seisomalta ilmoitin Elma-sedälle ja meillä kyläilevällä roudarintursaalle, että huone on remontoitava. Ja tapahtui ihme. Nehän remontoi sen. Lauantaina huoneen tyhjäys, pistokkeiden irrottaminen ja listojen teippaus ja seinien paikkaus kitillä ja mitä nyt tekivätkään. Sunnuntaina huone sai uuden maalin pintaansa ja hienolta näytti !

Mutta... koska huone oli nyt hieno, niin kaikki vanhat mööpelit, myös se isoveljen tietsikkapöytä, näyttivät siinä eteishallissa kasassa ollessaan niin kulahtaneilta, että lähdin taas siltä istumalta Ikeaan ja ostettiin nuorimmalle kaikki uudet kalut ja verhot ja matto ja valaisimia.

Kuopuksen huone ja olkkari ovat nyt siis kuosissa, mutta eteishalli on täynnä vanhaa roinaa, tokanuorimman huone samoin, esikoisen huoneen järkkäily jäi vähän kesken kun aloin päsmäröimään remonttia.

Alakerran varaston siivosin jo aikaa sitten. Sen jäljiltä on kaksi muuta huonetta vielä täydessä kaaoksessa ja.. huoh.. Noh, lopussa on parasta sitten seisoa. Siis kiitoksen nyt ainakin.

Nyt voin paljastaa senkin, miksi annoin teille luvan onnitella minua, mutta en voinut kertoa että miksi.

Tiina osui lähimmäksi villejä veikkauksianne,  mutta ei ihan oikeaan hänkään.

Teistä (virkaiältään) vanhimmat lukijani ehkä muistanevat, kun kritisoin täällä joskus aika vahvastikin esimiestäni, joka on sellainen, että yksin tässä on saanut pärjätä, ei ole tiimin saati esimiehen tukea laisin ja monet hommat ovat kusahtaneet, kun herra esimiehellä on jäänyt putki päälle jne.

Nyt kävi sitten sellainen asia, mitä olin monta vuotta salaa toivonut. Mä sorvaan eri rakennuksessa, missä muu tiimini istuu. Tässä rakennuksessa toim neljä muuta eri tiimiä ja mä oon tässä vaan huulipyöreenä kattellut vuosia, että ai tollastako se on kun on yhtenäinen jengi, joilla on liidaaja ja sit ne tekee kaikkee yhessä ja sit niitten pomo sanoo miten asiat tehdään ja kantaa vastuuta jne.

Tässä minä sitten istuin muina sorvaajina yks päivä, kun mut tultiin nk. kotoa hakemaan (tiedättehän tämän sanonnan "ei sua kukaan kotoa tule hakemaan, tee itse jotain asian eteen"). Just tälläsen kivatiimin esimies tuli kertomaan, että hän on ehdottanut johtajistolle mun siirrosta sen alaisuuteen ja sehän oli sopinut ja nyt mulla on pomo ! Uusia hommia! Lisää liksaa! Uus titteli! O/

Niinkuin sanoin, ei mikään iso juttu silleen- sori jos tuotin pettymyksen- mutta mulle aivan valtavan iso ja iloinen.

Kivaa viikkoa kaikille ! :)