Tiättekö mikä on tosi veemäistä ja rrrrrraivostuttavaa!??

No se, kun armas puolisko on aina töistä palatessaan naama nurinpäin ja sillä kuuluisalla norsunsukupuolielimellä! Ja tämä tapahtuu ihan aina kun hänellä on nk. normaalityöaikajakso, eli ysistä viiteen.

Pari tuntia siis menee, ja jos jaksaisin välittää, täällä pitäisi suunnilleen hiippailla varpaillaan, olla näkymätön, kuulumaton ja hajuton... kunnes se mörköys vähitellen sulaa ja mies palaa normitilaan. Joka ei siis ole tuollainen naama nurinpäin-tila.

Kummallisinta tässä on se, että hän usein soittaa kotimatkalta ihan iloisena, että moi mitä tarvii kaupasta, mitähän tänään syötäisiin, onko ruokatoiveita jne. Sitten kun se astuu tosta kotiovesta, niin tuntuu että taivaskin tummenee, puista varisee lehdet ja huonekasvit kuolevat.

Widu että tollanen on rasittavaa! Kun mitään oikeaa ongelmaa ei kuitenkaan ole. Mutta kuitenkin jokin on, mutta ei mitään mistä voisi perheelle kertoa, muuta kuin esiintyä varsinaisena auringonpisteenä ja  isä aurinkoisena- not.

Tilannetta kuvannee hyvin, että yks mukula muisti että hei, kerran 8 vuotta sitten se ei ollut kotiin tullessaan pahalla tuulella- silloin kun se oli just saanut palkankorotuksen. Jeee!

Tämä naamanurin tila on siis vakio, täysin huolimatta siitä millainen perhe ja koti täällä on odottamassa. Välillä kaikki on ihan nuhjuisia ja tahmaisia, välillä eloisia ja kiiltäviä- silti äijän naaman asento on vakio.

Ollaanko me niin perkeleen kamalia ja rasittavia, että naama halvaantuu ja maan vetovoima vetää suupielet alaspäin ja ainoat ääntelyt on suunnilleen että "voisko joku (jotain)", tai "täällä haisee (tyttären huoneen ovella missä on lemmikkieläinten häkkejä) tai "ootko hoitanut sen ja sen". Aina kaikki maailman tekemättömät asiat keljuttavat siis juuri siinä töistä palatessa, juuri siihen aikaan kun kaikki ovat koulu- ja työpäivien jälkeen väsähtäneitä ja ois kivaa vaan rauhassa olla kotona.

Sitten jos joku sen ääliötursas työkaveri soittaa sille, saati että tulee sen kanssa meille, niin sille kyllä lirkutellaan ja ollaan niin reilua ja mukavaa kaveria.

Huomenna mä vedän tota turpaan. Mulla on lie vaimona siihen oikeus?

Väkivalta lopettaa vittuilun, tanakele.