Terve ja moi!

Tulikin puolivahingossa pitkä päivitystauko. Huhut kuolemastani tahi kokovartalo-niskatuesta ovat siis liioiteltuja ! Täällä sitä pihistään ja nitistään edelleen.

Viikonloppu meni Kiva-Tainan kanssa juopotellessa, saunoessa, Ikeassa käydessä ja maailmaa plus erästä maailmassa kipeytynyttä niskaa parannellessa. Kaikinpuolin hyvä ja rentouttava viikonloppu. Ja mikä parasta- siitä tuli tuollainen täysin spontaanisti. 

Tiedättehän homman: jos jotain asiaa odottaa oikein odottamalla, niin odotukset saattavat nousta niin korkeiksi, että taviskiva ei sitten enää muka riitäkään, vaan pitäs olla niinku jotenkin erityisen superkivaa. Spontaanit jutut on siks just niin parhaita!

Maanantaina mulla oli huonoista huonoin päivä. Kaiken huonouden päälle sain päähäni ajatuksen, ettei Elma-setä enää raksta mua. Olin asiasta niin varma, etten käynyt ees lounaalla sorvaamossa! Illalla kotona mulkkasin jokaista sedän liikettä, kuuntelin jokaista sen ääntä, koitin tehdä väkisinkin negatiivisia tulkintoja kaikesta mitä se teki tai ei tehnyt.. ja sit huomasin että oon ihan hullu. Mistä lie moinen ajatus päähäni singahtanut. Joku väärä taajuus oli päällä tai jotain.

Eilinen meni uuden villityksen parissa. Tein itse maisematapettia. Koe-erän tosin vasta, mutta tein kuitenkin. Toisaalta, keittiön seinän kokoinen Olavin kuva ei välttämättä ole mikään maisema, mutta ei nyt puututa pikkuseikkoihin.

Tänään olen sorvannut kuin heikkopäinen. Tosin- tälläistä sorvausruuhkaa ei kovin heikkopäiset ees kyllä kestä. Siksipä olen ihan varma, että illalla pääni sitten putoaa paikaltaan kuin kypsä luumu. Nimittäin.. en oo vieläkään uskaltautunut mennä lekuriin :/

Huomaampa, että tässä(kään) jutussani ei ollut alkua ei loppua, ei kiirettä ei hoppua, ei hinkkejä ei tonkkia, ei lantioita ei lonkkia, ei polvien lumpioita, ei aivojen umpioita.. Joten ei muuta kuin hyvää tätä päivää vaan kaikille. Mie siis elän :) Toivottavasti tekin!