Sovitaanko niin, että julkaisen täällä kuvan itsestäni, ja jos ette viitsi tietokoneittenne näyttöä tikata hajalle, niin tulostakaa sitten se kuvani ja käyttäkää tikkatauluna! Voitte vaihtaa sen pomon kuvan vihdoinkin pois, kun pomoistanne on kuitenkin tullut varsin isohuokoisia yksilöitä.
Tämä äkillinen pistokaskohtaus muutamissa elimistöni onkaloissa on nimittäin aikas inhaa ! Kiitos !
Olen muuten keksinyt kaikista parhaan paikan ajattelutyölle! Uskokaa tai älkää, jopa minä harjoitan joskus ankaraa ajattelua. Olen välillä jopa varsinainen ajatusten Vartiokylänlahti. Ja se paikka on ratikkapysäkki! Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että kaikki raitiotievaunut ovat juuri menneet nenänne ja muidenkin ruumiinosienne edestä ja että olette liikkeellä yksin.
Minulle kävi tänään niin, ja huomasin ajattelevani kaikenlaista hienoa. Kuten:
Raitiotievaunut ovat kyllä hyvin haavoittuvia liikennöintivälineitä. Kesäisin, jos ei kiskot nyt ihan solmuun asti sentään sula, niin ainakin tavaratalot saattavat piipahtaa kyläilylle ratikkaan kun nestehukasta ja auringonpistosta kärsivät kuskipolot tulikuumissa ohjaamoissaan ohjastavat vaunua tajuttomuuden rajamailla.
Ja talvella taas talvi yllättää autoiljat, ja he parkkeeraavat autojansa suunnilleen keskelle kiskoja. Mrrr. Tämä ilmiö tapahtuu ainakin kerran talvessa Kaivarissa siinä katolisen kirkon kupeessa. Kiva siinä sitten oottaa ratikkaa, joka on lähellä mutta sen tulo kestää tunnin. Samalla kun lunta tietenkin sataa ylhäältä alaspäin, alhaalta ylöspäin, keskeltä sivulle ja sivulta keskelle ja ...
Sitten ajattelin, että jos Aleksin Suomalaisessa kirjakaupassa ei ole vieläkään erästä lukion ruotsinkirjaa, niin otan järeät aseet käyttööni. Koska löysinkin olkalaukustani- joka on sellainen tiedättekö mitä radikaalit olkalaukkuhomot käyttivät 80-luvulla, mutta minä kun olen niin so last vuosikymmen niin käytän sellaista jo nyt- niin laukustani löytyi siis jokanaisen tarvekalu - rannelasta ! Vieläpä sellainen, missä on alumiimiinen tai mikä lie rautainen se muotoontaivuteltu tukiosa. Sillä oisin ehkä joutunut mätkimään kirjapihtarimyyjiä!
Koska ei koskaan voi tietää koska tulee äkillisen rannelastan käyttötarve joko itselle tai muille, niin siksi se kulkee olkalaukkuhomolaukussani mukana.
Ajattelin mä jotain muutakin, mutten enää muista mitä. Tai niin- sen myös päätin, että jos mulla tulee sorvaamossa joku hirvittävä ajatuskatko, niin vedän vaan takin niskaan ja laukkaan ratikkapysäkille toljottamaan. Vaikken siis mitenkään matkustusmielessä. Eiköhän se toimi ihan vaan kun imitoi ratikanodottajaa vaan.
Suosittelen kaikille tätä! Jos käytössänne ei ole ratikkapysäkkejä, niin varmasti onnikkapysäkki, maitoauto-laituri, venepysäkki, formulavarikko... ajaa saman asian.
Menen nyt katsomaan suurella mainoskampanjalla mainostettua Kadotettu-sarjaa. Toivottavasti se on ees hyvä. Illanjatkeet !!
Tässä koira tutustuu chinchillaan. Kuvaajana Iida.
Kommentit