Nyt on taas turhanaikaisen nillityksen aika. Sen aika vaan joskus on, se vaan tulee- nillitys pääsee eetteriin vaikka kuin yrittäisi istua käsiensä päällä ja estää nillityksen purkauksen.

No ensinnäkin. Iltapäivälehtien uutispulauutiset! Ootteko huomanneet, että viime päivinä on ihan hittona uutisoitu jotain ikivanhoja julkkiksille tapahtuneita juttuja. Kari Tapio veneonnettomuudessa ! Ai eilen vai ? No eikun joskus 20-luvulla. Voi helvetti! Katri-Helenan aviokriisi! Mitä, onko se kottarainen aviossa taas vai... ai Panun kanssa kriisi joskus viime vuosituhannella, ou jees, kiviäkin kiinnostaa.

Sitten ihan uutisointiuutisointi. Eilinen ikävä metro-onnettomuus. Metron alle jäi uutisen mukaan "70-luvulla syntynyt alaikäinen henkilö". Siis hei, jos ois syntynyt vaikka 70-luvun viimeisenä vuonna, on melkein kolmekymppinen. Tällä laskukaavalla elän hehkeintä teineyttäni. Angst!

Kolmas mistä haluan nillittää paljon ja perusteellisesti on mainokset! Millä oikeudella mainostentekijät pitävät kaikkia kuluttajia vähä-älyisinä debiileinä?? Telkkarimainoksilla on ainoana hyvänä puolena se, että niiden aikana voi käydä jääkaapilla/tupakoinnin poltossa/nukkua pikatirsat/käydä vessassa/siivota... Muuten ne on 99,99 prosenttisesti kauheita, joista usein jää päähän saivaretartunnan tavoin ärsyttäviä jinglejä ja rallatuksia. Syökää kanaa! Syökää päänne!

Radiomainokset.. voi vitju. Nykyisin trendinä kuuluisi olevan eräänlaisen näytelmän, tai pitää varmaan sanoa että kuunnelman muotoon kiedottuja tosi sketsikkäitä esityksiä. Niitä kuunnellessa on hauskaa kuin happikaapissa. Hyi.

Printtimainokset. Voi herranjumala miten laaduttomia ketaloita sitä kehdataankin oikein painaa. Hirveitä sekasotkuja, joita katsoessa saa migreenin, ovulaation, ödeeman ja päätöksen ilmottautua kansantanhuryhmään.

Sitten sellainen mainostusmuoto, jonka käyttäjät pitäisi viedä saunan taakse välittömästi. Eli autojen tuulilaseihin lappuja työntelevät. Kuka on vastuussa siitä, jos persaukinen autoilija saa takykardian lapun nähdessään? Vaikkei sakkolaput olekkaan A4-kokoisia monivärijulkaisuja, niin voi sitä vähemmästäkin saada hätäpäisäään takykardian!

Entäs sitten radiotoimittajat? Monille kanaville otetaan tuttavallisia, hyväntuulisia ja kotikutoisen oloisia pirtsakkoja tätejä. Rajansa se on pirtsakkuudellakin, varsinkin kun se ilmenee usein ärsyttävänä lässytyksenä. Oon melko varma, että näillä lässyttävilla tädeillä on touhutippa nenässä, niin täysillä ne keskittyvät olemaan kivoja. Tänään meinas radio lentää ikkunasta kun täti puhui "maajusseista ja - justiinoista". Maajustiina! Anna mun nyt kaikki kestää! Kohta kai markkinoilla on Helppoheikkejä ja - heidejä. Helppoheidit kehiin! Tasa-arvoa helppona olemisellekin! Ilmankos naiset on muka hankalia, kun ne ei saa olla edes markkinoilla helppoja!

Yhden tälläisen alati-pirteän, suulaan naistädin radioshoun nimi on Välipälä. VÄLIPÄLÄ! Voi väli-vitun-pälä että voi olla oksettava ohjelman nimi.

Sitten haluaisin vielä vinkua esimerkiksi sellaisesta laulajasta kuin Jippu. Voi helvetti mikä kokonaisvaltaisesti ärsyttävä tapaus. Nimeä myöten! Kauheaa ulinaa ja vinkumista. Okei, on ikävää että hänellä on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus , kuten yhdestä lehdestä luin. Mutta onko se nyt sitten mun tai esim. sun vika? Ilmeisesti, kun sitä ulinaa toistetaan toosasta jatkuvasti.

Toinen hyväkäs on sitten tää joku Chisu. Voihan Chisu sentään- lausutaan Kisu. Sen niminen miesartisti oli jo joskus kivikaudella. Tää on nyt vissiin sitä tasa-arvoa, että entinen kivikautinen mies onkin tämän päivän uliseva akka. Krauh.

Mitään Lauritähkää ja elonkurjuutta tässä en ees ala.