Elman katastrofikammiosta, iltaa !

Nyt kun olen pakkolomalla Elma-sedästä, niin olen ollut täällä kuin lehmä kesällä ja lapset ovat olleet kuin vasikat kesällä- toisin sanoen olemme eläneet kuin pellossa. Kaaos on kauhea!

Ajattelin tuossa sitten joku aika sitten, että aloitan huomisen siivousurakan jo tänään! Koska huomenna tulee Kiva-Taina ja haluan sen kunniaksi siivota täällä.

Noh päätin olla kiva äiti, ja siivota bilettämässä olevan esikoseni läävän ensin, koska se kuitenkin nukkuu huomenna sataan, koska biletys- ja jos täällä muualla on siistiä, niin esikoisen huoneen lääväisyys vaan korostuu ja sieltä leviää teinihiki-lemuja ympäri kämppää.

Huone oli ällöttävän kylmä, ja kylmässä huoneessa kaikki hajut korostuvat.. tiedättehän, vähän sellanen kellarimeininki. No eipä hätää! Olin puhunut kylmistä pattereista töissä työkaverini kanssa, ja hän sanoi että ne pitää ilmata.

Satuin tietämään, että meillä on sellainen pattereiden ilmaus-avain, ja työkaverini neuvo:  "väännät vaan sitä patterin nuppijuttua joka on siinä sivussa, ei se mene kuin yhteen suuntaan ja sit sieltä tulee ilmaa ja jos vähän lorisee vettä niin väännä se sitten vaan kiinni".

Patterin se avaimen mentävä väkä oli ahtaassa nurkassa, ja samassa nurkassa on myös tietsikan kaapelijohdon pistoke (muisto langattomilta ajoilta) ja sähköpistoke.

Siinä minä lärpätin kuopukseni poikakaverin äidin kanssa puhelimessa niitä näitä, kun suoritin tätä tärkeää esikoisen napajäätikköhuoneen lämmitysurakan ensivaihetta.

Kah, sain avaimella väännettyä patterista. Ensin tosiaan tuli ilmaa ulos, sellaista patterinpierua. Sitten tuli hieman vettä ja siinä kohden ajattelin siis laittaa patterin kiinni, aivan niinkuin työkaveri oli sanonut.

Eihän se tietenkään mennyt niinkuin elokuvissa, ellei kyseessä ole Aku Ankka putkimiehenä- elokuva. Se avain vain kääntyi holtittomana siinä kolossa ja vettä alkoi tulla, tulla, TULLA; TULLA, TULLA, TULLA, TULLA ! Sitä tuli kuin Niagarasta ja Vatnajokylistä (vai mikä se oli) yhteensä ja mä huusin hädissäni Iidaa apuun, joka ONNEKSI OLI KOTONA!

Iida toi pyyhkeitä ja ämpärin, ja minä pattereiden sielunelämästä täysin tietämättömänä ajattelin, että äkkiäkös tollanen yks patterillinen vettä tosta tyhjenee. Iida kävi välillä tyhjäämässä ämpäriä, toisen kerran, kolmannen...

Pikkuhiljaa minusta alkoi tuntua, että patterista kohtisuoraan voimalla puskevan veden tulo ei meinaa loppua niin kauan kun maailmassa vaan riittää vettä.. Kun painoin sormella sitä avaimen koloa, niin suihkutukselle tuli tauko .

Näin esikoisen höyryyntyneestä ikkunasta juuri ja juuri, että vastapäisillä naapureillamme oli valot. Lähdin litimärkänä ja meikit viehkosti naamalla kirmaamaan sukkasillani ulos. Varmaan jos joku ohikulkija näki, niin ajatteli että tuossakin joku perheväkivallan uhripolo juoksee turvaan..

Pimpom, eka naapuri. Teinipoika tuli avaamaan oven- ei oo isä kotona. Vitun isä! Missä kaikki naapurin isät silloin luuraa kun niitä tarvis!

Toinen ovi- naapurinrouva tuli ja kertoi että ei oo mies kotona, mutta ihan kohta se tulee töistä. Ja ah, niin se tuli.

Hemaisevana kodin patterihengettärenä otin naapurin sedän vastaan sormi kolossa tulvaa pidätellen.Myöhemmin Iida kertoi myös, että ehkä kamalimmat kalsarinikin, eli puuterinväriset (YÖK) mummosloggit olivat vilkkuneet myös viehkosti ..

Naapuri hokas heti, että patterinavainkolon (mikähän hitto senkin paikan nimi oikeasti on?) "sielu" oli kadonnut. Onneksi Iida löysi sielun, eli sellaisen osan joka sopi vastakappaleeksi sille avaimelle. Se oli jossain siinä hötäkässä lentänyt hittoon.

Naapurin setä kysyi että paljonko mä sitä avainta käänsin. Joku neljänneskierros riittää kuulemma. En tosiaankaan kehdannut sanoa, että käänsin mä sitä ainakin ehkä sellaset kymmenen kierrosta siinä puhelimessa lärpättäessäni...

Kuulin myös, että se vedentulo ois loppunut siinä vaiheessa, kun taloyhtiön patteriverkostosta loppuu vesi, eli ois siinä Elman putkimiessormi ollu aika kurtussa ennenkuin ois päässyt jatkamaan lomaa.

Kiitin vuolaasti naapurinsetää, joka on taloyhtiön hallituksen puheenjohtajakin myös, eli hän lähti johtajan ominaisuudessa jonnekin pannuhuoneeseen katsomaan että patteriverkostossa on korjausurakkani jäljistä vielä vettä jäljellä.

Kun tämä shou oli ohi, saatiin Iidan kans huutonaurukohtaus.

Hetkeen ei kyllä naurattanut.

Nyt en kerro muuta. En edes sitä että Elma-setä on Barcelonassa, yks lapsi abiristeilyllä, toinen Porissa ja kolmas baarissa.

Minä sen sijaan olen haisevassa patterivedessä. Jossain sentään !