Tää se päivä on... noin neljän tunnin kuluttua hammaskidutus on ohi ja olen varmasti onnellisin ihminen tällä planeetalla. Ei mitään väliä vaikka hammas vaatisi jotain jatkokäpälöintiäkin, tämä ensi kerta uudella lekurilla jännittää eniten maailmassa...

Yritän edelleen psyykata itseäni tyyliin: mikä ei tapa, siihen ei kuole. Olen aikuinen, ne ihmiset siellä ovat aikuisia ja myöskin ihmisiä ja koska ovat hoitoalalle hakeutuneet, niin toivottavasti myös inhimillisiä. Pelkotilat otetaan nykyisin tosissaan, eikä niitä pidä hävetä.. jne. En ihan vielä ole täysin onnistunut, mutta sanotaan nyt näin että ei tässä varsinaisesti ruikulitkaan ole housuissa.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään onnenkalua, talismaania eikä edes mitään voimapaitulia. Nyt keksin! Kävin aamulla ostamassa tuoreen Harry Potterin, ja sen nimi näyttää olevan HP ja kuoleman varjelukset.

Koska hammaslääkäreiden vastaanotoilla lakoaa kansaa kuin pipoa, niin olkoot tämä varjelus nyt mun onnenkaluni tänään.. Voi luoja, huomaatteko kuinka sekaisin olen ?

Yleensä en välitä kertoa unistani, mutta tämän kerron. Näin unta, että tein tänne postauksen, jossa oli sininen pohja, ja kirjoitin jollain piirto-ohjelmalla käsin keltaisin tikkukirjaimin siihen vain että OHI ON. Ei tarvinne sanoa, että mikä siinä unessa oli ohi... Aamulla kun muistin unen, luulin hetken että se oli totta. Mutta eihhhh.

Eilen vietin telkkari-iltaa. Oijoi että ne K70- mummot ja paapsit oli söpöjä! Rautiainen oli söpö! Letku oli söpö! Siinä bändissä soitti yks puolituttu kitaristi-tonttu, ja se vasta olikin söpö!

Muuten en olekaan saanut missään oikein mitään aikaiseksi. Ja se johtuu.. no ei tarvinne sanoa. Tänään olen jo ajoissa kotona ja ehkäpä vanha Elma taas löytyy kaiken tämän paniikkihermoilun alta. Hetkinen, pitää taas hetki psyykata... noin.

Jos haluutte niin pitäkää puoli yhden aikana peukkua Hakaniemen ympyrätalon suuntaan kovasti. Ja jos teillä on yhtä huono suuntavaisto kuin mulla, niin kuhan nyt johonkin suuntaan..

Paniikitonta perjantaita teille!