Edit ihan vähän myöhemmin: Kannatti saada hulluuskohtaus. Nyt on eri kivan näköinen yks kerros meillä! Hih!

Voi elämän kurjuuden paluu!

Eheeei, en edelleenkään ole telonut lisempää itseäni- lepo vaan :)

Olen vaan muuttunut entiseksi hulluksi itsekseni!  Tähyän taivaisiin kuin mikäkin maanviljelijä, ja koitan ennakoida pilvien (niitä tosiaan on muutamia tuolla taivahalla nyt) säätilan tilaa pariksi seuraavaksi tunniksi, ja laskelmoida, että siivoaisinko taloa nyt hyvän sään aikana vai ootanko syysmyrskyjä! Mikä ongelma!!

Mutta kun totuushan on se, että olen Elma, joka tykkää siivota. Ja joka inhoaa sotkuisia koteja eikä viihdy ihmisasumusta muistuttavalla ihmisagility-radalla, joka on muodostonut likapyykeistä (ja suurin osa vielä omistani!!), lehdistä, kengistä, kasoista, röykkiöistä.... En kuitenkaan haluaisi tehdä asian eteen mitään ja kuitenkin haluaisin, ja siinä mulla on ongelma, joka tekee hulluunnuttaa minut!!!

Alkukesä meni jalkaa potiessa. Se oli sinänsä leppoisaa aikaa, etten vaan _voinut_ tehdä mitään, vaikka kuin mieli paloi mopin varteen ja sielu huusi pölynimurin puhdistavaa hurinaa...

Nyt käyn itseni kanssa sotaa että "jos nyt siivoaisin niin olis niin kivaa" ja toisaalta sitten taas että "jos nyt vaan makoilen ja luen kirjaa niin olis niin kivaa" ja jos valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon, niin sitten kokoajan vaan ajattelen, että "ois paljon kivempaa lukee kirjaa jos ois siistiä" ja sitten taas jos alan siivoamaan, niin ajattelen että "ois paljon kivempaa vaan lukea ja mitä sitten jos on sotkuista..." Tajuatteko missä suossa tarvon!! Itseni tuntien, en saa rauhaa ennenkuin teen edes jotain!

Olen hullu, mut ei kai se mitään kun sen tietää.