HEI JA SEN LISÄKS MOI!

En tehnyt uudenvuodenlupauksia. Elämäni ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut tässä viimeisten tuntien aikana, vaan tammikuu jatkuu siitä mihin joulukuu loppui, ilman sen suurempaa dramatiikkaa, toiveita, lupauksia tai kertauksia menneeseen.  En vietä tipatonta tammikuuta, mutta en myöskään kostoksi väkisin änge viinaa kurkkuuni jos ei huvita. Sen verran sain äsken päähäni, että voisin yrittää elvyttää bloggausperinteen taas eloon. Että se voisi olla sellainen uudenvuoden päätös vaikka.  Ja tästä se nyt lähtee sitten taas.

Uuden vuoden otin vastaan vauva kainalossa. No ei nyt oma herranjestas, mummoikäisillä ei ole tapana lisääntyä, paitsi sillä jollain Saaralla joka nauroi. Omat lapsenikaan eivät kuitenkaan ole minusta tehneet mummoa vaan minulla oli hoidossa kummityttäreni vauva. Kummityttö on samalla myös mun lasten serkku, eli samaa sukua ollaan juu. Vauva on vajaa parikuinen, ja vaikka hän oli oikein vieraskorea ja ihana ja vauvamainen ja kiltti, niin mä olen ihan puhki ollut koko päivän! Tässä nyt varmaan huomaa oikein konkreettisesti ikääntymisen ja sen tietyn jaksamishormonin puutteen, jota tuoreilla äideillä on. Mä nimittäin olen ihan varma että on, vaikkei sitä kai missään ole koskaan kauheesti mainostettukaan. Koko päivä mennyt sohvalla pilkkiessä, syödessä vuoroin kaikkea ja vuoroin juodessa. Tää ois ihan normipäivä krapulassa, jollaista en kuitenkaan omista.

Mulla on pitkä loma, joka on ihanista ihaninta. Alkoi jo ennen joulua ja loppuu tammikuun ekalla ehjällä viikolla loppiaisen jälkeen. Siis yli viikko vielä lomaa. Ihanaa!

Aina lomalla sen tajuan, että teen työtä tosiaankin vain elääkseni, en elä tehdäkseni työtä. Saisin aikani oikein hyvin sujumaan ihan kotonakin, ei tekisi tiukkaakaan. Noo, josko tänä vuonna joku vihdoinkin lottoaisi mun nimellä (vai laitetaanko niihin kuponkeihin nimeä, kun en harrasta) ja päävoitto napsahtaisi. Sitä ootellessa!

Alla olevassa kuvassa on nyt se meidän Uula. Uula on oikein sellanen kissanpennun prototyyppi. Villi kuin Viipurin silli ja utelias ja änkeilevä. Ja soma. Hän mm. kävelee sohvan alla siten että on kiinni sohvan istuinosan pohjassa selkä kohti lattiaa. Siellä hän sitten vetää rallia. Muut kissat ei oo niin tehneet ikinä muistaakseni.

Kuvat: Iida.

Vien tään vauvajaksamattomuushormonittoman ruhoni nyt nukkumaan ja palaan tänne huomenna. Varppina kans.