Moi!

Mä oon toi yks Elma ja mulla on täällä tälläinen blogi. Sain tänään blogiensuojeluvaltuutetulta viestin, että jos en ala kohta päivittämään, niin mun blogi huostaanotetaan. Ja sitten sitä kirjoittaa kuka tahansa, enkä voi vaikuttaa asiaan mitenkään.

Niin, että pakkohan se on nyt sitten ottaa näppis kaun.. hyttysenpuremiin käsiin. Jotenkin pelottaa ajatus, että tämä jatkaisi elämäänsä vaikkapa.. jumppablogina! Huh.

Viimeinen lomaviikko menossa, mutta koitan olla aktiviisesti ajattelematta sitä tosiasiaa, että ens viikolla tähän aikaan olen vielä töis.. sorv.. duun.. äh, ei irtoo vielä, mutta ymmärrätänette?

Olen tässä nyt parin viime viikon aikana ollut kolmella eri mökillä, kahdella eri paikkakunnalla- Kangasniemellä ja Sysmässä. Mökki numero yksi on itseasiassa omakotitalo, mutta imitoi mökkiä kaupunkilaisasukeilleen. Pihalla on sentäs puulla lämmitettävä sauna ja pihalla voi myös kekkaloida  vaikka nakuna jos hotsittaa.

Mökki numero kaksi sijaitsee saaressa, eikä siellä ole sähköä. Mökki numero kolme on sellainen unelmamökki, jollaisen itsekin haluaisin. Siellä on sähköt ja mukavuuksiakin, mutta ei mitenkään liikaa.

Mökkien erilaisuuksista huolimatta toiminnat kaikilla mökeillä kulkivat suunnilleen saman kaavan mukaan: saunaa, uimista, grilliruokaa, kaliaa, löhöilyä, rumissa vaatteissa hiipparointia, naurua, lorvailua, rötväilyä, rätiseviä radiokanavia....

Ja myöskin se ominaisuus kaikissa mökeissä oli, että aina oli yhtä mukavaa palata niiltä kotiin. Koti on koti on koti. Eilinen kotimatka olikin aika gauhee. Jossain Lahden kohdilla vettä tuli taivaalta niin täpöillä, että vauhti moottoritiellä oli kuudenkympin luokkaa, ja se ei ole paljoa kuulkaa se. Lorvintamatkailun pelasti radio-ohjelma Hurriganesin historiasta. Olin teininä ihan hillitön Hurriganes-fani, eikä se fanius sinänsä mihinkään ole kadonnut. Nyttemmin vaan kun olen wanha ja arwokas täti, niin eihän sitä nyt mitään musiikkiorkesteria sovi villinä fainittaa... ;)

 Haha, muistan aina, kun teininä mulla oli sellaista finnipuuteria, vaikken omistanut ees finnejä.. huijasin nuoria sukulaispoikiani, että käyttämällä sitä puuteria, naamaan tulee finnejä ihan  valtaisasti, niin nehän penteleet käyttivät salaa koko puuteripurkkini, koska halusivat samanlaisen finnikaluston kuin Cisse Häkkisellä!

Käytiin tuossa jossain välissä myös Tallinnassa tyttären ja vävyn kans. Tallinnassa ei mikään maksanut paljoo mitään, enkä nyt tarkoita pelkästään viinaa, jota sitäkin tuli vähän raahattua kotiin. Hassua sinänsä, että eniten kamaa tarttui mukaan Stokkalta. Mutta hintataso oli taatusti eri tasoa kuin täällä, en nimittäin usko että täällä saa t-paitoja vajaalla vitosella jne.

Tämän viikon pysyttelenkin sitten kotimaisemissa, joka ei tietenkään tarkoita sitä, että pysyisin kotona. Mut en lähde enää minnekään automatkoja vaativille taipaleille, varsinkin kun perheeni muut ajokortilliset jäsenet ovat estyneet toimimaan kuskeinani. Yksi on mökillä, toinen sotimassa ja kolmas duunissa.

Meille saa tulla kylään kyllä! Tervetuloa! Mulla ei oo kenenkään osotteita eikä puhelinnumeroita eikä väijyntäkoneistoa täällä, kaikki on siellä yhessä mestapaikassa, minne viikon kuluttua palaan..  Niin että tervetuloaa vaan, ilmottautukaa kommenttilootassani vaikkapa villien päiväkännien merkeissä ;)

Pitää alloitella tämä blogiura taas vähitellen, ettei tule esim. rasitusvammaa käteen. Niin että ei muuta tällä erää.

Moi vaan kaikille !