Nyt voitte huutonauraa hetken, koska aion paljastaa teille varmaankin aika huutonaurettavan ajatuksen.

Haaveilen salaa, ja nyttemmin näköjään myös vähemmän salaa, että kirjoittaisin joskus ihan oikean kirjan. Tai ehkä tarkemmin ajateltuna haaveilen, että _osaisin_ kirjoittaa kirjan.

Joskus kun istun esim. vessassa, mietin, että minkälaisen kirjan kirjoittaisin. Sisustan mielikuvissani kotiini jo kirjoittajankammiota itselleni, ja sen sisustus poikkeaisi täysin muun kodin sisustuksesta. Siellä olisi vaikka joku ihana vanha Billnäsin kirjoituspöytä ja kaikkea inspiroivaa…

Jos kirjoittaisin romaanin, niin apua. Miten senkin sitten alottaisi? Minkänimisiä ihmisiä siinä esiintyisi?

Vaikka vatkaan tätä asiaa mitenpäin tahansa, niin lopputulema on se, että sellaiset kirjat, jollaisia nipinnapin ehkä pystyisin kirjoittamaan, on jo tehty. Koska en minä pystyisi mihinkään muuhun kuin johonkin Juoppohullun päiväkirjojen tasoiseen hullutukseen, enkä kuitenkaan läheskään niin hyvin kuin se on jo tehty, tai sitten johonkin Eniten vituttaa kaikki tyyppiseen luettelointiin vituttavista asioista. Mutta koska sekin on jo tehty niin kirjailijan urani on lopussa, ennen kuin se alkoikaan.

Tästä tuli myös mieleen, että johtuukohan inhoni erästä suomalaista naiskirjailijaa kohtaan kateudesta? Voi toki olla. Tämän ko. naiskirjailijan näkeminenkin ällöstyttää mua. Sen pyöreet rillit ja kuiturastat..

Olen lukenut vain yhden hänen kirjoittamansa kirjan, ja se ei ollut hyvä. Ehkä se palkittu ja ylistetty on. Ehkä joskus luen sen.

Joko huutonaurunne lakkasi ? :D

Asiattomuudesta toiseen. Suhtaudun erittäin skeptisesti ja epäröivästi ja "hah mitä tuubaa"- asenteella kaikenlaisiin laihduttaviin, kuihduttaviin, ohentaviin, silentäviin yms. nappeihin ja voiteisiin. En usko niihin. Mutta! Muttamutta! Heti kun näen vaikka jossain mainoksessa, että ko. tököttejä myydään myös apteekissa, niin mieleeni tulee epäilys, että toimiikohan ne sittenkin? Eihän apteekit voi mitään ihan silkkoa sontaa myydä?

Niin, että vielä joskus, ehkä silloin kun kirjoitan Billnäsin ääressä jotain huimaa ja Nobel-palkittua menestysteosta, ehkä samalla myös ostan apteekista kaikkia ihme-aineita, ja musta tulee hieno nainen ! Täytyyhän mun olla laiha ja rypytön kun vastaanotan kaikkia kunniamainintoja kirjoistani.. Heh no joo.

Olen aivan suunnattoman kyrpiintynyt talveen. Tulisi jo kevät ja kesä! Hemmetti kun aamulla saa raaputtaa autosta jäätä niin kauan, että kävellen olisi jo perillä- paitsi että ei olisi, koska ainakin meidän periferiset kadut ovat ihan kauheessa kunnossa.

Mutta onnellista on se, että päivä on pidentynyt !! Pidentyis vielä yötkin, niin se vasta kivaa ois. Kun monilla on liukuva työaika (kuten mulla), niin miksei voisi olla myös liukuva yöaika ? En nyt ihan tarkkaan osaa sanoa, miten sellainen noin käytännössä toteutettaisiin, mutta ajatus kuulostaa kiihostavalta. Ajatelkaa, jos on oikein väsynyt, vois yötä jatkaa ilman mitään sanktioita.

Ai niin. Kerroin joskus tuossa että anoppini on huonossa hapessa sairaalassa, koska se oli lähtenyt keskellä yötä hortoilemaan pihalle ("kauppaan") ja löi päänsä ja vietiin sairaalaan. Hän on ollut sairaalassa siitä lähtien (eli noin pari kuukautta), mutta tänään hän muuttaa vanhainkotiin. Sairaalan sosiaalihoitajat sun muut viisaat kun kartoittivat anopin tilanteen ja totesivat, että se tarvisi kotiinsa omaishoitajan 24/7, sen verran pahaksi on Altzheimeri edennyt. Vanhainkoti on jonkun säätiön ylläpitämä ja lähellä, eli asiat ovat nyt niin hyvällä tolalla kuin ne voivat olla. Toivottavasti hän viihtyy siellä.

Nyt toivotan hyvää 112-päivää kaikille!