Kun tuossa parisen viikkoa sitten kauhistelin kesävaakalukemia niin kävin sitten äsken mittaamassa ruhoni elopainon.
Se oli laskenut neljä kiloa. Ja älkää nyt luulko, että olisin jonkun ruokaremontin tehnyt. En voi tehdä mitään sellaista, jota inhoan jo sananakin yli kaiken. Ruokaremontti, mikä sekin nyt muka on olevinaan. Jokapuolella siitä puhutaan, eli nykyisin on kovin vaikea saada ehjiä ruokia vissiin sitten. Ruuvarit ja sahat esiin vaan ruokapöydän vakiovarusteiksi siiskö ?
Inhoan omaa lahnamaisuuttani. Hyvin, hyvinkin mahtipontisesti aloitin tuossa jotain.. ööö... kuusi tuntia sitten yhden vaivaisen huoneen suursiivouksen. Nyt se on jos mahdollista, vielä kauheammassa kunnossa kuin ennen tämän nk. suursiivouksen aloittamista.
Haettiin eilen Hilma-pupu. Se on IHANA.
Lisäksi meillä on täällä kuuma lemmenpari, Hilma ja Olavi- jotka eivät
siis ole eläkeläispariskunta, vaikka nimistä voisi niin luulla. Hilman hakumatka oli horroria. Päätin luottaa navigaattorin antamaan nopeimpaan reittiin välillä Vuosaari- Otaniemi. En ollut tarkastanut reittiä etukäteen, päätin vaan leikkiä villiä turistia ja seurata sen pirunrakkineen ohjeita orjallisesti.
Jokainen vähääkään Helsingin-Espoon seutuja tunteva olisi ajanut Kehä ykköstä. Navigaattorin näppärän ohjeen mukaan minä ajoin reittiä periferiantie- itäväylä- junatie- sturenkatu- mannerheimintie-tukholmankatu- kuusisaari- lehtisaari- otaniemi. Siis että mä saakeli toikkaroin Mannerheimintielläkin ratikoiden ja rekkojen välissä ja hihkuin että jee että on nopeaa!!
Takaisin tulin varmaan kolmannesta nopeammin, kun ajoin sitten sitä kehä ykköstä takaisin.
Nyt tarvittaisiin jotain lahnanpiiskuria tänne. Inhoon itteeni!
Kaikille muille, paitsi mulle, oikein kivaa iltaa :)
Kommentit