Perhana!

Nukuin viime yönä jotain pari kämäistä tuntia. Syynä tähän unen vähäiseen määrään ei ole mikään kuivaharjoittelu edessäpäin siintävään sorv.. (en uskalla vielä kirjoittaa koko sanaa, koska hulluuskohtaus keskellä aamua ois ikävää katsottavaa).

Vaan hemmetin hitto. Asunnossani majailee ilmeisesti joko raato-, paska-, tai pers. Tai tarkemmin vielä- ilmeisesti joku tai kaikki näistä kolmesta majailee makkarissani ja sen myötä siellä pörräsi koko hiivatan yön siis joko raato-, paska- tai perskärpänen ja minä sain hyvin tarkan lähituntuman siitä, millaista saattaisi elämä olla, jos olisi pakkoliikkeinen hullu.

Makkarini ikkuna on lasitiilinen juttuhomma, eli varsinaista ikkunaa ei ole, josta oisin voinut tämän helvetin esikartanosta lähetetyn pikkudemonin häätää pihalle. Makkarin ovea en tohtinut avata, koska ajattelin että kuitenkin siellä minun hajupäivän jälkeisen hajunerityksen vuoksi väijyy leegio kiusanhenkeni lajitovereita...

Noh, heräsin seitsemältä, luin hesarin, täytin tiskikoneen, join kahvia, poltin tupakan, ääntelin sosiaalisia töihin lähtevän vävypojan kanssa, tarjosin sillekin kahvia, ruokin kissat, totesin taas kerran, että Hesarin NYT-liite on ihan paska ja nyt tulin tähän. Kohta menen jonnekin muualle.

Ajattelin nimittäin vaikka vähän siivota. Asumusta ja itseäni. Katselen tässä samalla myös Raid-pulloa erittäin kostonhimokas ilme naamallani. Kele, mulle ei veetuilla! Ainakaan kärpästen toimesta.

Eilen huomasin ensimmäistä kertaa ajattelevani että "kun kohta on syksy". Gauheeta. Roudattiin nimittäin pojan huoneesta yksi pieni sohva olkkariin, koska meitä oli 7 henkeä katsomassa Amerikan Psyko kakkosta, eikä normi-istumapaikat riittäneet. Ja niin ajattelin, että kun kohta on syksy, niin telkkarin kollektiivinen toljottelukin lisääntyy, ja koska kodissani kuuden vakio-ihmisasukkaan lisäksi majailee lähes aina joku tursas, vävy, Hektor tahi roudari, niin.

Eipä sillä, ei mua ole koskaan pöyhinyt sen kummemmin se, mikä vuodenaika on menossa, tulossa tai olemassa. Ihan turha taistella ja olla kärttyinen jotakin vuodenaikaa vastaan, kun asiaan ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Taidan jopa aina meneillään olevan vuodenajan loppupuolella alkaa oottamaan seuraavaa, että tulee vähän vaihtelua elämään ja saa esim kaivaa kuuluisan välikausitakin esiin. Mutta sen aika ei ole vielä moneen aikaan, joten ei nyt mennä asioiden edelle. Muutoin saatan innostua suunnittelemaan joulusiivoustakin jo;)

Mutta kuten olen aiemminkin kertonut- kesän ja kesän (elokuun puolessavälissä on vielä kesä) taitekohta on hirveää aikaa. Kun alkaa koulut, ja on muka syksy. Ja kuitenkin on kesä, mutta ilmassa on lievä syksyn tuntu, ja ei ole oikein mikään. Sekavaa? No sitä just.

Minäpä nyt sitten menen. Ehkä vielä takaisinkin tulen, mistä sitä tietää.

Mukavaa perjantaita :)