Mä en oikein tajuu itteeni. Onko musta nyt sitten tosiaan tullut wanha ja palautumiskyvytön vai mitä hittoa tää nyt on?

Nimittäin en ole vieläkään toipunut viime viikonlopun kokouksen aiheuttamasta rytmitajun muutoksesta! Eihän tää oo todellistakaan enää!

Olen ihan väsynyt kokoajan, tai en edes oikeastaan silleen väsynyt-väsynyt vaan sellanen hidas zombie. Aivot käy hitailla kierroksilla, pitkät on piuhat ja tuntuu ettei vintille oo kaikkia sähköjä vedetty, ei oo kaikki inkkarit kanootissa ja kaikkia muita sananparsilauseita.

Ja vaikka olen väsynyt, niin silti yöllä heräilen ja tämä jos mikä on itselleni poikkeuksellista! Tänä aamuna herätyskellokännykkä herätti mua kaksi tuntia, ennenkuin sitten viimein koin ylösnousemuksen. Viime yönä näin vielä hirveitä unia, jotka vaan jatkui ja jatkui ja jatkui, vaikka olin välillä hereillä. Unessa mm. Olavi putosi puusta korkealta ja Iida vei sen lääkäriin ja sieltä palattua Olavi oli sellanen oranssinahkainen (ei siis karvainen) laiha ja kärsivä kissa :( .

Kuva%20064.jpg <-- on sillä karvat!

Kotona en oo jaksanut tehdä sitten yhtään mitään. Enkä paljoa sorvaamossakaan. Enkä missään. Olen ajanut tässä tämän viikon autolla töihin saakka, ja olen taatusti vaaraksi liikenteelle.

Elimistökin reagoi, nenästä tursuaa vieläkin Ouluhalln teho-ilmastoitua ilmaa tai jotain sen seurannaista. Tämän toki halusitte tietää. Muista tursuamisista en sitten viitsi edes mainita.

Ehkäpä tästä kuitenkin selvitään. Pitäisikö sitä viikonloppuna sitten vaan löhötä, vai yrittää normalisoitua ja hinkata hammasharjalla kaakeleiden saumoja? Onks kellään mitään idiksiä tämän asian suhteen?

Kivaa torstaita kaikille:)