Ja näin ollaan rämmitty perjantaihin ja jihaa !

Eilen oli Elma-sedän synttärit. Ja tänään ois äitini, jos hän eläisi. Tosin- jos hän eläisi, se oisi jo niin wanha, että ois varmaan jo kuollut.

Jutellessani tässä viikon varrella erään homoisan kaverini kanssa, kävimme kaiken, mm. "mitä jos ihmisellä ois tissit selässäkin"- pohdintojen lomassa myös hautakeskusteluja. Minä (niinkuin ei homoisa kaverinikaan) emme kummatkaan ole sellaisia haudalla kuopijoita.

Minä muistan ihmisiä ennemmin silloin kun ne elää. Vähän ykspuolista ja kylmäkiskoista se on enää millekkään hautakivelle turskautella tunteitaan. Eli en siis tänäänkään mene haudalle viemään mitään synttärijuttuja. Joku satunnainen haudanohittaja saattaa tietenkin ajatella, että voe voe, kukaan ei muista tuota vainajaa. Kilinkellit, ajattelen äitiäni joka päivä! (ja kaupungin hautainhoitolautakunta ja anoppini pitävät haudan kuosissa noin päällisinpuolin).

Muihin aiheisiin: en oo vielä käynyt lääkärissä alati enemmän kipeytyvän niskan takia. Nyt just on sellanen fiilis, että ei nappaa yhtään ne tavanomaiset ehdotukset jostain fysikaalisista ja kemiallisista hoidoista. En nimittäin tiedä yhtään ihmistä, jota fysikaalinen hoito auttaisi! Ainakaan mitenkään kovinkaan pitkällisesti.

Hmm. Perjantai ja minä vaan täällä messuan haudoista ja sairauksista.

Anteeksi, koitan keksiä jotain kivempaa myöhemmin :D