Moi taas!

Toivottavasti teitä ei haittaa, että oon yhtäkkisesti alkanut tykkäämään tästä paksunnetusta fontista.

Olin koiran kanssa pitkällä lenkillä. Kun tulin kotiin, huomasin heti tuulikaapin eri asennosta, että esikoisteokseni, muutaman päivän päästä 22 vuotta täyttävä vauvani, oli kotiutunut Senaatintorin viimeöisestä hartaustilaisuudesta .

Sen jälkeen huomasin keittiön pöydällä apteekin kassin ja silmätippoja ja Diacorin lääkärikuitin.. Minä, joka olen muuten melko lujahermoinen, saan aina hermoromahduksen ja hysteriakohtauksen, kun on omien jälkeläisteni terveydestä kyse, ainakin niin kauan kun en tiedä mistä on kyse.

En meinannut uskaltaa mennä pojan huoneeseen, kun mielikuvitukseni maalasi sille jonkun hirveän ilotulitevamman silmään tai jotain muuta sellaista. Järjellä eikä millään rationaalisella ajatuksella ei näissä hermostuspuuskissa ole mitään tekemistä- tottakai näin jälkeenpäin ajatellen ilotulite silmässä olevat ohjataan silmäklinikalle eikä kotiinsa...

Sillä oli lentänyt pieni metallinpala silmään, joka oli saatu huuhtomalla pois. Ei siis mitään välitöntä hengenvaaraa, mutta sairaslomaa tää loppupäivä, koska Senaatintorin systeemit ois ollut purettuna, pakattuna ja taas purettuna paikoilleen vasta joskus illalla.  Huh. Hiton metallinpalat.

Uudenvuodenlupauksia en muuten taaskaan tehnyt enkä tee. Ne on niin kuolleena syntyneitä juttuja.

Otetaampa esimerkiksi lupaus: laihdutan!
No näinhän se menee: "hitto kun kaupat on kiinni enkä hokannut tuoda kaupasta eilen mitään laihduttavaa ruokaa, syödään nyt mitä on..." sitten huomenna: "no eihän kukaan nyt perjantaina aloita laihduttamista, laihduttaminen aloitetaan aina maanantaina, ja kun noita lihottavia juttuja nyt on kaapit muutenkin täynnä, niin täytyyhän ne syödä, etteivät mee pilalle". Lauantaina: "joo ei siis eihän ny lauantaina mitään laihtareita, lauantaihan on juhlapäivä, nyt eiku anti mennä vaan- onhan päivä vielä maanantainakin". Sunnuntaina: " Ei siis kerrassaan tänään pysty kykenemään mihinkään laihdutuksen aloittamisen suunnitteluunkaan, kun mahalaukku on niin venynyt kaapintyhjennysprojekteissa". Ja sitten kun tulee se the maanantai, niin: "oijoi, nyt on jo niin monta päivää kulunut tätä vuotta, että laihdutus on jo ihan vesittynyt ja karille karahtanut ajatus, ehkä ens maanantaina sit tai ehkä ennemminkin ens vuoden ekana päivänä ihan varppina..."

Sanottakoot tipattomasta tammikuusta mitä tahansa, niin harva asia on musta niin tekopyhä ja persiöstä oleva lupaus. Että joku lupaa oikein peräti 31 päivää olla juomatta mitään alkoholipitoista! Sädekehiä! Kruunuja! Tammikuun ajan patsastellaan pyhimysmäisesti että "minäpä oon tällänen raitis ja hieno yksilö ja mulla on menossa tällänen tosi omaperäinen ja säälittävä tipaton tammikuu". Hoh hoijaa. Ehkä tuo tipattomuus on joillekin hc-alkoholisteille  hyvä maksanlepuutuskuukausi, mutta nk. normikäyttäjien keskuudessa lähinnä vaan naurettavaa.

Tää on nyt jotenkin tällänen ihme välisunnuntai, vaikka onkin torstai.  Menenpä siis mankeloimaan vaikka lakanoita.

Moiks vaan.