Helteinen hei!

Tulin läpi helteen ja paisteen kertomaan teille eräästä erittäin tärkeästä asiasta.

Mä luen aika paljon kirjoja. En vaan kehtaa mitenkään pahemmin lesoilla tällä harrasteellani, koska luen ihan paskoja kirjoja. Käsissäni kun ei viihdy mitkään klassikot ja hienoudet, kuten jotkut Tolstoit ja Dostojevskit. Sitä jotain Oscarvoittajakirjaa (vai mikä Nobel se nyt olikaan), eli Sadan vuoden yksinäisyyttä olen aloittanut ainakin 700 kertaa, mutta ei vaan innosta...

Sen sijaan Liza Marklundit, Leena Lehtolaiset, Robin Cookit ja kaikki iänkaikkiset dekkarikirjailijat kuluvat käsissäni tosta noin vaan. Ja Juha Vuorinen. Ja kaikki muu sellanen "kioski"kirjallisuus. (mistä tämä kioskikirjallisuus nimikin tulee? Yhden pokkarin olen joskus ostanut kioskista, kun menin junalla tapaamaan yhtä homoa kauas Tampereelle).

En tiedä miten on asiain laita noissa hienommissa klassikkoteoksissa, mutta olen huomannut yhden yhteväisen piirteen näissä moukkaväestön kirjoissa. Nimittäin naisten hiustyyli kerrotaan aina ja aina ja AINA samaan tyyliin, ja se alkaa minua jo kohta tiedättekö nk. vituttamaan.

Ja se tyylihän on tämä: Tuulikin pitkät ja kastanjanruskeat hiukset oli sidottu poninhännälle, josta irtosi kaksi itsepintaista suortuvaa. Tai Päivi suki platinanvaaleita hiuksiaan kasvoiltaan ja sitoi ne lopulta löyhälle nutturalle. Silti pari itsepintaista suortuvaa karkasi kuitenkin nutturasta ja lepattivat Päivin silmille. Tai Tiukalle vedetystä poninhännästä huolimatta itsepintaiset suortuvat liuhuivat tuulen mukana Katriinan kasvoille. Tai sitten vielä: Susanin taakse vedetyistä hiuksista karkasi itsepintaisia kiharoita, joita hän suki korvansa taakse samalla kun vilkuili Jamesin avosydänleikkausta leikkaussalin ikkunoiden takana.

Tajusitte varmaan pointin. Joka hemmetin ämmällä on itsepintaisia suortuvia tai kiharoita, jotka tavan takaa vaan karkailevat tai irtoilevat. On se ny kumma! Voisko olla mitenkään mahdollista, että näiden irtoilevien suortuvien keksijöille kerrottaisiin, että hiuslakat sun muut pidikkeet on keksitty jo varmaan kolmesataa vuotta sitten!

No niin. Tämä nyt kertakaikkiaan oli tärkein asia mistä nyt keksin tulla tänne paasaamaan. Muuta paasattavaa ei ole, paitsi että ihanaa on kesä.