Tervehdys taas!

Kuulkaa, oletteko kukaan huomanneet sellaista jännittävää seikkaa, että jos jotkut tässä maailmassa ovat suht konservatiivisiä yksilöitä, niin teinit! Kyllä, nämä "hirvittävät ja kammoittavat" teinit! Ensinhän tietenkin luulin, että minä vain olen niin nolomutsi, että omat teinini (joista ei kyllä teini ole enää kuin yksi, mutta kaikki ne ovat joskus olleet teinejä) vaan häpeävät minua, mutta nyt kun olen suorittanut empiirisiä tutkimuksia aiheesta, niin olen huomannut että ei tässä ihan siitä olekaan kysymys.

Voitteko kuvitella esim. tälläistä! Luultavasti kyllä voitte. Mutta kerron kuitenkin. Olin kuopukseni, joka siis on se teini, kanssa Tampereella virkaiältään vanhimman kaverini, siis jopa ihan siis sydänhenkiystäväni luona. Siinä istuimme iltaa ja seurassamme viihtyi välillä myös tämän kaverini teinipoika teinityttöystävineen.

Kerroimme siistittyjä versioita villeistä nuoruudentempauksistamme. Ollaan oikeasti oltu kyllä ihan tosi hulluja rämäpäitä ja tehty kaikkia sellaisia tempauksia, että ei ne nykypäivänä ees onnistuisi. Siis esim. jossain rakennustyömailla hengattiin niissä rakenteilla olevien talojen palkeissa jossain viidennen kerroksen korkeudella! Käveltiin siellä ja istuttiin ja oltiin vähän niinkuin ne "lunchtime atop a skyscraper"- tyypit. Siis hyvin vähän, mutta kuitenkin.

Mutta auta armias jos puhe siirtyi yhtään esim. villeihin "totuus vai tehtävä"- leikkeihin kellarissa, jossa annettiin naapurin pojille jotain hätäisiä teinipusuja, tai oikeestaan ihan lapsipusuja, niin heti oli teinit kaikki konservatiivisuusantennit pystyssä ja sellainen siveysilme naamoillaan että ei kai noi nyt ala kertomaan mitään sellaisia juttuja...

No ei tod. alettu, ja kerran kun joku asia vähän läheni vähän sinnepäin olevia juttuja (siis esim. puhuttiin makuuhuoneen sisustusasioista) niin teinipoika kavahti ylös ja sanoi että EN HALUU KUULLA. Voi hyvänen aikanen sentänen.

Kadotin jonnekin nyt tän koko asian punaisen langan ja pointin. Hetkinen katson, onko ne kassissani... ei ollu. APUA enhän mä siis tosiaan osaa enää blogata.. hitsi.

Mä lupaan nyt harjoitella tätä jaloa taitoa.

Eilen oli siis Onnipapan synttärit ja alla Iidan kuvasarja jossa Onnin synttärikakku, synttärisankari syömässä kakkuaan kavereiden katsoessa kateellisina taustalla ja vikassa kuvassa hyvinsyönyt pappa.

Iida lähtee tänään kaverinsa ja koiralauman kanssa mökille. Eikä ees ekaa kertaa tänä kesänä. Tässä otos mökkijengin karvaisemmista jäsenistä: Onnipappa ei lähde mökille, koska se on urbaanicitypappa. (ja huom, ei noista ole kuin puolet meidän koiria).

Nyt ei muuta ku ihanaa perjantaita!