Arvokkaat lukijani!

Vaikka toki tietenkin ja tottakai pyrin olematta päästämättä  (hyvä suomenäidinkieleni mun!) sammakoita suustani, niin silti oon valtaisan ihastunut tähän sammakkopohjaan.

Nyt sammakon ja mun välisen onnen tielle on tullut pieni särö. Minusta tuo sammakko on liian iso! Sanokaa te nyt että onko vai eikö?

Tänään aloitin virallisen kevätvipini. Kevätvipi on kuulemma sellainen, joka mulle keväisin tulee. En oikein tiiä mikä se on, mutta joku se kuitenkin on. Selkeetä?

Esimerkki: päätin kotona siivota keittiön. Yhtäkkiä olin vaihtokauppaneuvotellut tyttäreni kanssa, että se siivosi yläkerran ja minä sen huoneen ja sit vietiin kimpassa kolme säkkiä roskia ja tämä kaikki tapahtui tosi lyhyessä ajassa. Ilman kevätvipiä tuostakaan ei olis tullut mitään.

Yyöelämässä kevätvipi sai wanhoina hyvinä aikoina aikaan mahtavia kepposia työkavereille.. Vaan koska nykyisin työelämäkin on niin saakelin jäykkää ja steriilia avokonttorissa nakottamissa, niin keppostele siinä sitten mitään. Tosin mulla on iso oma lukaali sivusorvaamossa, mutta ei sellasta omaa kivaakaan kauaa jaksa. Varsinkin kun itselleen keppostessa kupletin juoni on aika hyvin selvillä heti alkumetreillä.

Mun kannattaa nyt vähän varoa itteeni tän vipin kans. Kohta yllätän itseni pesemässä taloa hammasharjalla ja leikkaamassa nurmikkoa kynsisaksilla. Katon maalaan sorvaamosta hankitulla korjauslakalla jne.

Nyt minulla on tärkeitä pisneksiä, joten hyvää iltaa vaan kaikille :)