Hei kaikki tyypit!
 
Ensin ajattelin että keksin jonkun mahtipätevän keinosyyn tälle valtaisalle blogihiljaisuudelleni (muuten olen kyllä ollut kovinkin äänekäs), mutta koska valheella on lyhyet jäljet, rehellisyys maan perii ja muita kivoja sananparsia tähän, eli tässä se nyt sitten tulee, totuus.
 
Palataan ajassa helmikuun hämärään iltaan. Lunta tuli kuin Esterin rikkimenneestä vanupallosäkistä ja siinä minä olin lempipuuhassani, rämpyttelemässä verkkareiden kuminauhaa vatsaani vasten ja nauramassa siitä syntyneelle patarumpumaiselle äänelle. Ja juuri kun olin aikeissa tarkastaa pitkästä aikaa, mitä entisille hyville kavereilleni Brooke Logan-Forrester-Logan-Forresterille ja hänen kamalalle ex/nykyiselle anopilleen Stephanielle kuuluu, meillä soi ovikello.
 
Harmistuin, koska olin juuri saanut lupaavan soundin verkkarinkuminauhaani ja muutenkin lokoisan asennon. Kuitenkin rämmin ovelle kaikkien ihmisagilityrataesteiden läpi. Oli kissaa sukkaa paitaa kukkaa ja kaikkea ihmisrata-agilityesteitä.
 
Ovella seisoi kaksi jämerännäköistä tätiä. He pyysivät päästä sisään ja minähän päästin. Skannasin silmilläni näkymän, jonka nämä kaksi jämerää myös näkivät silmillään ja mietin minkälaisen ensivaikutelman he minusta saavat asuntoni perusteella. Sitten lopetin miettimisen, koska kukin tyylillään, eikö niin? 
 
Tädit olivat blogiensuojeluviranomaisia, ja he ottivat tämän minun hyljeksityn blogiraukkani huostaan, koska en ollut päivittänyt tätä ja heitteillejättö oli täten osoitettavissa selkeästi. Ja niin tämä blogi oli jossain virkamieskoneiston huostassa aina eiliseen asti, ja miten minä nyt olisin voinut päivittää jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan? Siinäpä se juttu juuri onkin- en mitenkään.
 
Eilen meillä oli iloinen jälleennäkeminen, ja päätin heti kunnioittaa jopa blogin nimeäkin niin, että painimme iloisna ruokapöydän alla pitkät tovit. Ja nyt minä sitten päivitän tätä, koska tiedän, että ne jämerät tädit seuraavat silmät kovina että pidänkö lupaukseni olla tästä lähtien hyvä bloginpitäjä!
 
Eli tällainen tapaus ja nyt sitten muihin asioihin.
 
Tämä kevät on ollut omalla tavallaan ihan älyttömän raskas. Kotona on kaikki ookoo ja kotirintamalta ei mitään huolekasta. Itselläkin on kaikki ookoo, enkä edes viitsi valittaa jostain vähäpätöisestä, kuten kiireestä työelämässä tai Kulosaaren sillalla bussikaistalla ajavista yksityisautoilijoista. Tai siitä että ottaisko sellaset tekokeinoripsenpidennykset ja meniskö tissienpienennysleikkaukseen jne. (mietin pitkään, miten saisin mainittua tissit tässä kirjoitelmassa..;))
 
Ilman mitään sen kummempaa jeesustelua, asiat ja muka-murheet saavat ihan eri arvon elämässä kun läheisille tapahtuu ikäviä asioita. Ikäviä terveydentilaan liittyviä tapauksia, ja yksi niistä on erittäin vakava. Minua muutaman vuoden vanhempi (eli tosi nuori!) kaverini sai kaksi erilaista ja vakavaa sairaskohtausta peräkkäin, ja nyt hänen tulevaisuutensa näyttää ainakin vielä nyt tosi huonolta…
 
Kolme ihmistä ja neljä erilaista sairastapausta/diagnoosia samoihin aikoihin siis on välillä vetänyt mieltä matalaksi, mutta toisaalta- ei kenenkään tila varsinaisesti sillä parane jos minä masistelen ja itkeskelen ja suren. Siksi yritän olla enää niin tekemättä kovin kokoaikaa. Enkä nyt taaskaan intimiteettilakisäädäntöön vedoten viitsi kertoa näistä ko. tapauksista sen enempää. Ymmärtänette tämän.
 
Sitten iloisempiin aiheisiin. Minulla on sellainen hyvälaatuinen stressi, joka liittyy siis ihan kivoihin asioihin ja siksi se on hyvälaatuinen.
 
Virkaiältään vanhemmat lukijani saattavat muistaakin, kun meillä oli kotona pari vuotta sitten tyttäreni lakkiaiset ja minähän siis hullaannuin niistä niin, että kävin mm. ostamassa salaa meidän olkkariin uudet kalusteet ja sitten kun ne tulivat niin paskat housussa jännitin mitä Elmasetä sanoo. Harjoittelin salaa ääneen kaikkia nasevia repliikkejä, kuten: ”mistä näitä kalusteita oikein tulee?” tai ”ostin kun halvalla sain” jne. Pienen äimistelyn jälkeen Elmishän oli ihan et jees ja kuulin jopa kun hän kehui hankintojani jollekin.
 
Noh, nyt meillä on taas tulossa juhlat toukokuussa, ei lakkiaiset vaan sellaset toisenlaiset. Olen toki käynyt Ikeaa tyhjentämässä ko. juhlien takia, mutta kaikenlaiset järjestelyt ovat vielä täysin vaiheessa, koska hyvälaatuinen stressinaihe numero 2 toteutuu ennen tätä jubileumia.
 
Nimittäin, voitteko kuvitella? Luultavasti ette! Meidän himan nuppiluku vähenee kahdeksalla nupilla! 8! Aika monta nuppia! Tyttäreni, kolme koiraa, yksi kissa ja kolme kania muuttavat. Meille himaan jää siis vain vanhuskoira, vanhusminä, vanhuselma-setä, vanhuskuopus ja kolme vanhuskissaa. Me ollaan sen jälkeen siis vanhainkoti. (anteeksi nyt 18 vee kuopus jos satut tätä lukemaan. älä loukkaannu) J
 
Eli meillä on nyt muuttoa, järkkäilyä, juhlatoimikunnan kokouksia… ja lopputuloksena tästä kaikesta meidän hima on megalomaanisessa kaaoksessa ja iltaisin meinaan räjähtää kun ”en taaskaan tehnyt mitään järkevää” ja silleen. Mutta kyllä tämä tästä. Sitä paitsi, teinhän minä esim. eilen merkittäviä toimia toukokuisten juhlien kannalta. Nimittäin järjestelin kaikki jouluverhot, joululiinat ynnä muut joulutekstiilit! Niin!
 
Heh, kerrottakoot nyt sellanenkin seikka, että toki lähetin näihin tuleviin juhliin kutsukortin. Mietin ja mietin että millaisen nyt sitten teen kutsusta. Ainoa kriteeri oli, että EN tee siitä sellaista A6-kokoista pahvikorttia, jossa lukee kullitetuilla kirjaimilla että Tervetuloa… jne. Se ei ole mun tyyliä yhtään. Noh, rönsyilevästä tyylistäni (tai suuruudenhulluudestani?:)) kertoo sitten se, että tein kutsusta 12 sivuisen opuksen. Hah.
Eräskin kutsuttu kertoi, että on edennyt kutsussani eteenpäin jouhevasti aina aamupas**lla istuessaan. Hehehehe.
 
Mistäköhän muusta nyt teille sitten vielä kertoisin. Viimeksi kerroin lukemistani kirjoista. Olen sittemminkin lukenut. Vähän aikaa sitten luin Pentti Saarikosken Juomarin päiväkirjat ja kuulkaa- ne kun oli autenttisia päiväkirjoja, niin täytyy nyt kyllä sanoa, että siinä ne sitten oli kyllä aidot Juoppohullun päiväkirjat sitten. En nyt tietenkään mitenkään kovin tarkasti muista kirjan tekstien sisältöä, mutta tähän tyyliin: RT (Rakas Tuula), kaipaan sinun ihanaa vittuasi niin ja linnut lensivät äsken savupiipun ohi, ostin paperikaupasta kynän ja menin pubiin ja katsoin kun John tiskasi laseja ja haluan nuolla häpykumpuasi ja silakat haisevat. Sori nyt Pena jos meni kauheen pieleen, mutta jotenkin noin.
 
Nyt minä lopetan täältä tähän. Mutta tämä ei jää tähän, koska blogivirkamiehet kyttäävät laastarinvärisissä tukisukkahousuissaan.
 
 Kevät koitti koirillekin. Kuva Iidan.