Nyt voi tehdä voltteja, aaltoja, ajaa kierros crossipyörällä, mennä kirkkoon ja huutaa hoosiannaa ja hurraata kaksiäänisesti yksin!

 

Sain eilen nimittäin emännöityä keittiöstäni kaiken. Siis aivan kaiken! Vetolaatikkojen liuku-uria edelleenkään unohtamatta! Tai patterinnuppia!

 

Menin puoli kahdelta yöllä nukkumaan ja aamulla kun kello siinä kuuden aikaan aloitti päivän epistolansa, niin hetkeen ei kauheesti innostanut sen enempää joulu kuin juhannuskaan, mutta sitten muistin mikä minua odottaa... kiiltävä ja hyväntuoksuinen keittiö! Ja niin lähti tämäkin täti pedistä kuin telkkä pöntöstä. Nam.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuopukseni apuemännöi kanssani sen verran, että hän kirjoitti paperille sen, kuinka monta kohdetta residenssisämme on.

Siis ei mitään "keittiön ylälaatikko, keittiön alalaatikko, keittiön nuppi", vaan ihan et 1. olkkari 2. keittiö 3.makkari..

Kohteita tuli 21 ! Haluun pienemmän asunnon! Tai no en. Ei kaikki tursaat ja eläimet mahdu pienempään tilaan.

 

Kuuntelin jouluhullu-kolleega-Hellu-ystäväni vinkistä eilen radiosta joulukanavaa ! Pelkkiä joululauluja! Noh, täytyy kyllä myöntää, että meno äityi kesken kiivaimman hammasharjalla kaakelien välistä tahmaa irroittelun lomassa niin hartaaksi, että oli pakko vaihtaa kanavaa. Muuten olisin voinut purskahtaa vaikka itkuun. Ja vollottaminen kesken emännöinnin vie aina sen terävimmän terän puuskasta. Välillä kyllä meinasin tosin purskahtaa nauruunkin. Tai johonkin .. oksennukseen. Jari Sillanpää hartailemassa jotain Jeesusjuttuja oli vähän liikaa jopa mun huumorilleni.

 

Tänään aion livahtaa täältä sorvaamosta mahdollisimman aikaisin ja menen kotiin…  hinkuttamaan! Hinkutihinkuti vaan!

 

Moi ja koittakaa kestää mun kanssani!